{"id":3926,"date":"2012-09-06T19:14:53","date_gmt":"2012-09-06T16:14:53","guid":{"rendered":"https:\/\/newarmorofgod.wpenginepowered.com\/mita-minulle-tapahtui\/"},"modified":"2024-01-26T13:43:33","modified_gmt":"2024-01-26T11:43:33","slug":"mita-minulle-tapahtui","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.putonthewholearmorofgod.love\/fi\/mita-minulle-tapahtui\/","title":{"rendered":"Mit\u00e4 minulle tapahtui?"},"content":{"rendered":"\n

Tekstiss\u00e4ni ”Esimakua tulevasta” kirjoitin, ett\u00e4 l\u00f6ysin kest\u00e4v\u00e4n pohjan el\u00e4m\u00e4lleni yli 30 vuotta sitten vanhan it\u00e4maisen hymnin sanoissa. Olen iloinen, ett\u00e4 voin nyt rinta rottingilla katsella mennytt\u00e4 ja sanoa, ett\u00e4 n\u00e4in kaikki tapahtui. Minulla ei kuitenkaan ollut harmainta aavistusta, mit\u00e4 minulle tapahtui kun olin tapahtumien keski\u00f6ss\u00e4. En ollut edes tietoinen, mit\u00e4 ajattelin. Kaikki tapahtui alitajuisesti, mutta uudet havaintoni aiheuttivat mieless\u00e4ni t\u00e4ydellisen kaaoksen. Tiesin vain, ett\u00e4 minulla oli todella paha olla.

En ole saanut uskonnollista kasvatusta ja olin ajatusteni kanssa aivan yksin. Vanhempani olivat kuolleet l\u00e4hes 10 vuotta aikaisemmin, eik\u00e4 minulla ollut ket\u00e4\u00e4n, jonka kanssa olisin voinut puhua ajatuksistani.

Rhonda Byrnen vetovoiman lakia k\u00e4sittelev\u00e4ss\u00e4 Secret-elokuvassa oli tarina, joka vaikutti minuun syv\u00e4sti: John Assaraf kertoo, ett\u00e4 h\u00e4n alkoi vuonna 1995 koota visualisointitauluja, joihin h\u00e4n kiinnitti kuvia tavaroista ja tavoitteista, joita h\u00e4n halusi saavuttaa ja sis\u00e4isti ne ajatuksissaan omaan kokemusmaailmaansa. Joka p\u00e4iv\u00e4 kahden vuoden ajan h\u00e4n mietiskeli taulujen \u00e4\u00e4rell\u00e4 ja uskoi ajatustensa vet\u00e4v\u00e4n puoleensa haluamansa asiat.

Viiden vuoden kuluttua h\u00e4n osti talon ja haetutti vanhat huonekalunsa ja visualisointitaulunsa varastosta, jossa ne olivat olleet laatikoissa koskemattomina viiden vuoden ajan. Ottaessaan esille visualisointitaulunsa h\u00e4n oli aivan \u00e4im\u00e4n\u00e4, sill\u00e4 yhdess\u00e4 taulussa oli kuva talosta, jonka h\u00e4n oli juuri hankkinut.

N\u00e4hty\u00e4ni Secret-elokuvan t\u00e4m\u00e4 tarina alkoi py\u00f6ri\u00e4 mieless\u00e4ni jatkuvasti. Yll\u00e4tin itseni yh\u00e4 uudelleen mietiskelem\u00e4st\u00e4 sen tapahtumakulkua. Mieleni oli alkanut tulkita vammautumiseni j\u00e4lkeen kirjoittamiani tekstej\u00e4 ja sovittaa niit\u00e4 tarinaan. Jollakin tasolla minun on t\u00e4ytynyt olla t\u00e4ysin tietoinen kaikesta tapahtuneesta 33 vuotta sitten, sill\u00e4 kirjoittamani tekstit ilmensiv\u00e4t havaintojani, vaikka en niit\u00e4 itse silloin ymm\u00e4rt\u00e4nyt. Minulla oli vain tunne, ett\u00e4 en voinut rakentaa mit\u00e4\u00e4n perustuen t\u00e4m\u00e4n maailman arvoihin.

Aloin ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, mit\u00e4 minulle oli tapahtunut: universumi yksinkertaisesti vastasi ajatuksiini ja toimitti minulle hymnin sanoissa kest\u00e4v\u00e4n pohjan el\u00e4m\u00e4lleni. Sanojen vaikutuksesta ristiriita ulkoisen ja sis\u00e4isen el\u00e4m\u00e4ni v\u00e4lill\u00e4 kasvoi kasvamistaan ja kun se muuttui siet\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi el\u00e4m\u00e4ni julkisivu romahti ja halvaannuin.

Fyysinen vammautuminen itsess\u00e4\u00e4n oli j\u00e4risytt\u00e4v\u00e4 muutos, mutta v\u00e4hint\u00e4\u00e4n yht\u00e4 j\u00e4risytt\u00e4v\u00e4 oli kokemukseni, ett\u00e4 l\u00e4heiseni, joita olin pit\u00e4nyt yst\u00e4vin\u00e4ni antoivat minun kuulla kunniani: olin heid\u00e4n mielest\u00e4\u00e4n ylimielinen, muita halveksuva turhamaisuuden ruumiillistuma. Sairauteni oli juuri sit\u00e4, mit\u00e4 ansaitsin.

Kyselin itselt\u00e4ni, miten oli mahdollista, ett\u00e4 olin aikaisemmin antanut itsest\u00e4ni ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6ni niin t\u00e4ydellisen v\u00e4\u00e4ri\u00e4 signaaleja. Huolimatta siit\u00e4, mit\u00e4 itse tunsin olevani olin antanut l\u00e4heisilleni kuvan itsest\u00e4ni ylimielisen\u00e4, turhamaisena, toisia halveksivana pas…iaisena ja se kuva oli aivan yht\u00e4 todellinen kuin oma k\u00e4sitykseni itsest\u00e4ni, sill\u00e4 l\u00e4heiseni uskoivat mit\u00e4 n\u00e4kiv\u00e4t ja tunsivat. Se oli heid\u00e4n todellisuuttaan. Ei ollut mit\u00e4\u00e4n merkityst\u00e4 sill\u00e4, mik\u00e4 oli mahdollisesti l\u00e4heisteni motivaatio tilanteessa. Itse l\u00e4hett\u00e4m\u00e4ni signaalit saivat heid\u00e4t tuntemaan olonsa huonoksi.

Sairaus oli siis juuri oikeassa osoitteessa, kuten asia ilmaistiin. L\u00e4heiseni k\u00e4\u00e4nsiv\u00e4t ajatukseni t\u00e4h\u00e4n suuntaan, mutta asia, joka ensimm\u00e4iseksi sai minut ajattelemaan, ett\u00e4 fyysinen vammani saattoi palvella minua oli, ett\u00e4 kyseenalaiset suosionosoitukset, joita vastakkainen sukupuoli oli vihelt\u00e4nyt ja huutanut per\u00e4\u00e4ni kolmetoistavuotiaasta l\u00e4htien lakkasivat tyystin. Tunsin olevani enemm\u00e4n kuin pelkk\u00e4 sukupuolielin ja pystyin t\u00e4ysin keskittym\u00e4\u00e4n asioihin, joita pidin t\u00e4rkein\u00e4.

Fyysinen vammani ei muuttanut minua ihmisen\u00e4 mitenk\u00e4\u00e4n. Minun saattoi olla vaikeata l\u00f6yt\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4nkumppani, mutta ajattelin, ett\u00e4 jos joku rakasti minua aidosti ihmisen\u00e4, antoi minulle tilaa kehitty\u00e4 omilla ehdoillani ja jonka tavoitteet saatoin jakaa, h\u00e4nelle tuskin fyysinen vammani merkitsi mit\u00e4\u00e4n. Enk\u00e4 mit\u00e4\u00e4n muuta kaivannutkaan kuin aitoa rakkautta. Fyysinen vammani oli minulle t\u00e4ydellinen rooliasu t\u00e4ss\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4, jota el\u00e4mme.<\/p>\n\n\n