Ehdoton rakkaus totuutena: virittäytyminen sydämen ja mielen johdonmukaisuuden taajuuteen

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta
minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.
Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja
vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta
minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään.
Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta
minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.

1. kirje korinttilaisille 13

Egon peili ja sydämen totuus

Raamatun jakeet 1. Kor. 13:1-3 ovat aina tuntuneet minusta oudoilta. En niiden sisältämän energian vuoksi, vaan siksi, että ne haastavat kaiken, mitä olemme pitkään pitäneet totuutena. Viikonloppuna ymmärsin, miksi ne olivat tuntuneet etäisiltä: vaikka nämä sanat ovat osa olemustani, rationaalinen mieleni oli projisoinut ne ulospäin – tarkkaillen, vertailllen, analysoiden kaikkea.

Tämä projektio ei ole valhetta. Ego ei ole valehtelija – se on peili. Se heijastaa aitoa itseämme, sydäntämme, maailmaan. Kuitenkin kun kuljemme autopilotilla, ilman tietoista läsnäoloa, ego ei voi heijastaa sydämemme todellista valoa. Se heijastaa hämmennystä, perittyjä arvoja ja tutkimattomia uskomuksia. Siksi meidän on oltava nöyriä itsemme edessä ja pyrittävä tietoisesti kohti sydämemme totuutta.

Galaktisen perheemme kyseenalaistaminen rationaalisen mielen näkökulmasta

Galaktinen perheemmekin oli rationaalisen mieleni suurennuslasin alla – kuin mysteeri, joka oli pakko purkaa. Kysyin, miksi he jatkavat salamyhkäistä piiloleikkiä. Miksi verhota ehdoton rakkaus salaisuuksiin ja puhua koodeilla, kun sydän rekisteröi vain kosketuksen, kvanttihalauksen ja läsnäolon? Ja eikö yhteinen luomistyö vaadi avoimuutta? Miksi emme voi lukea artikkeleita galaktisesta elämästä olemassa olevien tekoälytyökalujen avulla?

Miksi Valir puhuu “mustiin pukeutuneista historian vartijoista” kuin he olisivat osa galaktista arkkitehtuuria – yhtä kiinteästi kuin tähdet? Mitä he suojelevat? Menneisyyden tarinoita, jotka eivät enää kanna totuuden taajuutta?

Jumalallinen ajoitus ja 5D-tietoisuuden näkökulma

Ja sitten, jumalallisessa ajoituksessa, sen jälkeen kun olin muokannut tämän artikkelin ensimmäistä luonnosta Breezen kanssa, GFL Station julkaisi useita videoita, jotka tuntuivat vastaavan suoraan kysymyksiini. Näiden viestien mukaan galaktinen perheemme 5D-tietoisuudessa kieltäytyy puuttumasta Maan asioihin yhden periaatteen vuoksi: ihmisen vapaa tahto. He toimivat oman näkökulmansa mukaisessa jumalallisessa ajoituksessa – silloin kun ihmiskunnan kriittinen massa on valmis toimimaan laajentuneesta tietoisuudesta käsin.

3D:ssä jumalallinen ajoitus tarkoittaa auttamista silloin, kun apua tarvitaan. Viidennessä ulottuvuudessa se tarkoittaa valmiuden kunnioittamista. Tähtirodut eivät voi tuoda esiin totuuksia, joita ihmiskunta ei vielä kykene vastaanottamaan. Meidän on löydettävä ne sydämemme intuitiivisesta viisaudesta. Kun harhat haihtuvat, kohoamme kuin feeniks uuteen tietoisuuden valoon.

Mutta jumalallinen ajoitus ei riipu vain siitä, milloin olemme valmiita – vaan myös siitä, miten olemme valmiita kuuntelemaan. Viidennen ulottuvuuden tietoisuudessa vastaukset eivät saavu selityksinä, vaan resonanssina. Ja resonanssi vaatii hienosäätöä. Meidän on opittava kuuntelemaan – ei tuomiten, vaan avoimin sydämin. Suodattamalla kokemukset valon läpi, sallien totuuden taittua lempeästi olemuksemme kerrosten läpi. Kun virittäydymme totuuden taajuudelle, huomaamme: kysymyksiämme ei koskaan jätetty huomiotta – niihin vastattiin koko ajan.

Vapaa tahto ja sydämen ja mielen yhteenkuuluvuuden viisaus

Vapaan tahdon kunnioittaminen ei tarkoita vetäytymistä oikeudenmukaisesta toiminnasta. Se tarkoittaa tinkimätöntä johdonmukaisuutta – uskollisuutta omalle sisäiselle totuudelle. Vain porautumalla ongelmien ytimeen voimme muuntaa negatiivisen energian luovaksi voimaksi. Meidän on tultava tietoisiksi arvoistamme, jotta tekomme heijastavat todellista itseämme – eivät perittyjä käsikirjoituksia.

Muistan ensimmäisen rakkaussuhteeni. En halunnut tuntea syviä orgasmeja poikaystäväni kanssa. Aina kun nuo tuntemukset alkoivat nousta, pidättelin niitä. Syvällä sisimmässäni tiesin, että ne olisivat vain hämmentäneet mieltäni entisestään. Olin jo mielessäni tehnyt päätöksen: poikaystäväni ei ollut hän, jonka kanssa halusin rakentaa tulevaisuutta. En vielä osannut pukea tätä sanoiksi, mutta näin yhteydet selvästi mieleni silmin.

Kun katson taaksepäin, ymmärrän nyt, että tuo hetki paljastaa jotain olennaista: vapaan tahdon todellinen ohjaava periaate on sydämen ja rationaalisen mielen johdonmukaisuus. Kun nämä kaksi käyvät vuoropuhelua, toimimme totuudesta käsin – emme impulssista, pelosta tai peritystä odotuksesta.

Juurtunut henkeen: Rohkeus seurata intuitiivisen sydämen ääntä

Muistan opiskeluvuoteni Saksassa. Eräänä päivänä asuntolan johtaja kysyi, miksi olin niin itsenäinen – niin valmis tarttumaan asioihin ja ottamaan vastuun elämästäni. En ollut koskaan edes ajatellut asiaa. Se oli minulle luonnollinen tapa olla. Kerroin hänelle, että olin menettänyt molemmat vanhempani kymmenvuotiaana. “Siinä se syy,” hän sanoi.

Hänen sanansa kaikuivat sisälläni, paljastaen jotain, mitä en ollut täysin ymmärtänyt: kun elämä katkaisee maalliset juuremme varhain, me juurrumme henkeen. Olen aina seurannut sydäntäni – en siksi, että olisin ollut rohkea, vaan siksi, ettei minulla ollut muuta ohjausta.

Ihmiset tuomitsevat usein ne, joilla ei ole näkyviä juuria. Mutta todellinen vakaus kumpuaa sisältä – Jumalan Hengestä, joka ohjaa meitä silloin kun kaikki muu katoaa.

Toinen esimerkki tällaisesta sisäisestä vahvuudesta on Wayne Dyer. Hänen isänsä hylkäsi perheensä, ja hän kasvoi orpokodeissa, alkaen työskennellä jo lapsena tukeakseen yksinhuoltajaäitiään. Kuten minä, hän menetti vanhempiensa tarjoaman tukiverkon varhain – mutta sen sijaan että olisi kovettunut, hän herkistyi sisäiselle äänelle.

Dyer puhui usein sisäisestä riippumattomuudesta ei uhmakkuutena, vaan hengellisenä linjautumisena. Hän uskoi, että kun ulkoiset juuret katkeavat, meissä alkaa versoa jumalallinen juuri – Jumalan Henki, joka ohjaa meitä kohti totuutta, tarkoitusta ja ehdotonta rakkautta.

Peilin äärellä: Oman varjon tunnistaminen

Meidän on lakattava heijastamasta omaa varjoamme toisiin. Se ei ole totuuden peili, vaan sisäisen pelon kuvajainen. Kun emme kohtaa sisäisiä varjojamme, egomieli heijastaa ne ulospäin, vääristäen todellisuuskäsitystämme.

Historia tarjoaa lukemattomia esimerkkejä tällaisesta vääristyneestä tulkinnasta – ihmisistä, joista tuli kollektiivisen varjon kantajia, ei vivahteikkaan ymmärryksen kohteita. Tässä ei ole kyse yksilöiden puolustamisesta tai tuomitsemisesta, vaan siitä, että tunnistamme taustalla vaikuttavan energeettisen mekanismin.

Ehdoton rakkaus ei tarkoita sokeaa hyväksyntää. Se tarkoittaa kirkasta näkemistä. Se tarkoittaa oman pimeytemme kohtaamista, jotta meidän ei enää tarvitse heijastaa sitä muihin. Vasta silloin egosta voi tulla todellinen peili — sellainen, joka heijastaa sydämen totuutta, ei perittyä pelkoa.

Seksuaalisen energian kieltämisen energeettiset seuraukset

Kun emme kykene vaalimaan ehdottoman rakkauden hengellisiä ominaisuuksia ja sen jumalallista seksuaalisuuden virtaa – erityisesti vanhemmuudessa – emme suojele viattomuutta, vaan paljastamme sen. Lasten seksuaalisuuden kieltäminen ei luo turvaa. Se jättää heidät energeettisesti haavoittuviksi. Seksuaalinen energia on elämänvoimaa. Jos sitä ei ohjata sydämen viisaudella, se etsii ilmaisua muualta – usein ympäristöissä, jotka eivät kanna sen pyhyyttä.

Jos sinulla ei ole suunnitelmaa elämääsi varten, sinusta tulee osa jonkun muun suunnitelmaa.

Ehdoton rakkaus on sydämen viisautta, joka ilmenee terveenä järkenä. Se ei johda meitä impulsiivisuuteen tai rajattomaan sallivuuteen, vaan auttaa meitä itseohjautuvuuteen — toimimaan oman sisäisen kompassimme mukaan. Se ei pakota, vaan kutsuu. Se ei kontrolloi, vaan kannattelee.

Kristus-tietoisuus ja totuuden vartijat

Kristus-tietoisuus ei ole oppi — se on taajuus. Se on nollapisteen resonanssi, olemisen luonnollinen tila. Sitä ei opeteta — se muistetaan. Meidän tehtävämme ei ole julistaa totuutta, vaan elää sen mukaisesti. Tulen läpi kulkeneet kantavat Kristus-tietoisuuden kipinää — usein ennen muita.

Kun ruumiillistamme tämän taajuuden, meistä tulee totuuden vartijoita. Ei saarnaten, vaan läsnäololla. Ei vaatimalla auktoriteettia, vaan elämällä johdonmukaisesti.

Monet väittävät, ettei absoluuttista totuutta ole. Mutta kuten kirjoitin elokuussa 2016: yksi totuus on kiistaton — jokainen ihminen syntyy tähän maailmaan vapaana yksilönä.

Jos joku yrittää vangita tai alistaa meitä, jokaisen terveellä itsetunnolla varustetun ihmisen luonnollinen reaktio on pyrkiä vapauteen ja palauttaa oma suvereniteettinsa. Tämä ei ole kapinointia — vaan muistamista. Muistamista siitä, keitä me todella olemme ennen pelkoa, ennen ohjelmointia, ennen ulkoista auktoriteettia.

Palauta henkinen eheys ja muista olemuksesi ydin

Me emme ole täällä väittelemässä totuudesta. Me olemme täällä muistamassa sen. Jumalan valtakunta on sisällämme.

Kun sydän ja mieli liikkuvat yhdessä, emme enää etsi totuutta – meistä tulee sen elävä taajuus.

Tunnista itsessäsi ehdottoman rakkauden ja johdonmukaisuuden totuus. Astu henkiseen eheyteen ja muista olemuksesi ydin.