Je ne vois que toi
Naisenergian herääminen: Kesä ennen aivohalvausta
Vuosi 1978 oli vedenjakaja elämässäni. Uudenvuodenaattona sain aivoinfarktin, joka mullisti elämäni perusteellisesti. Mutta käännekohta oli alkanut jo kesällä ennen aivoinfarktia.
Minun piti tehdä päätös: vietänkö kesäni Ranskassa vai Saksassa? Olin jo tehnyt suunnitelmat ja järjestelyt viettää kesä SOS-lapsikylässä Ranskassa. Mutta juuri ennen lukukauden päättymistä sain tiedon, että olin saamassa Saksan lähetystön myöntämän matkastipendin. Se tarjosi minulle tilaisuuden uppoutua Saksan kieleen ja kulttuuriin.
Tämä ei pelkästään muuttanut kesäsuunnitelmiani — se käynnisti elämäni uudelleenkalibroinnin.
Saksassa elämälleni rakentamat kulissit alkoivat romahtaa. Viime päivinä olen leikkinyt ajatuksella: miltä elämäni näyttäisi nyt, jos olisin valinnut Ranskan? Ehkä olisin kohdannut toisenlaisen tragedian — sellaisen, joka olisi silti tarjonnut tarvittavat oppiläksyt ja kontrastin, joiden kautta nykyinen selkeyteni on syntynyt.
Une femme amoureuse (Rakastunut nainen): Unohtunut taajuus
Viimeinen kesä ennen aivoinfarktia on pyörinyt mielessäni siitä lähtien, kun YouTube suositteli Mireille Mathieun kappaletta Une femme amoureuse. Olin täysin unohtanut kappaleen, vaikka kuuntelin sitä usein 1980-luvun alussa saatuani kasetin ranskan kielen opettajaltani. Sekä ranskan että saksan opettajani kävivät luonani usein infarktin jälkeen.
Tervehdys teille, Eila Lampela ja Laila Kultalahti 💖
Uuden ymmärryksen valossa mieleni alkoi heti tulkita Mireillen sanoituksia. Ne puhuivat ehdottomasta rakkaudesta – omistautumisesta, joka kunnioittaa vain sydämestä kumpuavaa jumalallista voimaa. Rakkaudesta, joka on täysin omistautunut suojelemaan tätä jumalallista feminiinistä energiaa.
Ymmärsin, että tämä oli mielentilani ennen aivoinfarktia. Eräänä iltana silloinen miesystäväni kysyi minulta, mitä ajattelin rakkaussuhteista yleisellä tasolla. Vastasin epäröimättä: “Kaikki tai ei mitään.” En tuolloin täysin ymmärtänyt, mitä sanoillani tarkoitin. Mutta nyt ymmärrän: mieleni tavoitteli rakkautta, joka on niin ehdoton, että se erottaa resonanssin dissonanssista – ja on omistautunut tehtävälleen saada asiat toimimaan, tapahtui mitä tahansa.
Une femme amoureuse – Feminiinisen energian tulkinta
Tämä osio ei tulkitse pelkästään kappaleen sanoitusta, vaan avaa näkymän feminiinisen energian värähtelyyn – rakkauden kenttään, joka siivilöi, resonoi ja asettaa rajat valon suojelemiseksi.
Le temps qui court comme un fou —– Aika rientää kuin hurjistunut—
Aujourd’hui voilà qu’il s’arrête sur nous —– Mutta nyt se on pysähtynyt meidän ylle —
Tu me regardes et qui sait si tu me vois —– Katsot minua – ja kuka tietää, näetkö minut? —
Mais moi je ne vois que toi —– Mutta minä näen vain sinut —
Je n’ai plus qu’une question —– On vain yksi kysymys —
Tes yeux, mes yeux —– Sinun silmäsi. Minun silmäni. —
Et je chante ton nom —– Kohtaavatko ne, kun laulan nimeäsi? Olemmeko virittyneet? Resonoimmeko yhdessä? —
Si quelqu’un d’autre venait —– Jos joku tulee, joka ei kykene ylläpitämään tätä taajuutta —
Je l’éloignerais et je me défendrais —– Puolustan kenttää. Suojelen koherenssia. Pidän resonanssin puhtaana.
Je suis une femme amoureuse —– Olen rakastunut nainen —
Et je brûle d’envie de dresser autour de toi, Les murs de ma vie —– Palaan halusta asettaa rajat sinun ympärillesi – elämäni muurit, jotka suojelevat tätä yhteyttä. —
C’est mon droit de t’aimer, Et de vouloir te garder, Par dessus tout —– On minun oikeuteni ja kohtaloni rakastaa sinua, suojella rakkauttamme ja säilyttää pyhä syke.
Hier, aujourd’hui, demain, Font un seul jour quand tu prends ma main —– Eilen, tänään, huomenna – ne sulautuvat yhdeksi hengähdykseksi, kun tartut käteeni. —
C’est comme un plan fabuleux tracé là-haut, Pour l’amour de nous deux —– Rakkautemme on ikuista. Korkeammilla tasoilla laadittu suunnitelma. —
Qu’on soit ensemble longtemps, Ou séparés par des océans —– Olimmepa yhdessä tai valtamerien erottamat — rakkautemme pysyy. —
Si un danger survenait, Je l’éloignerais et je me défendrais —– Jos joku uhkaa tätä yhteyttä, torjun sen. Minä puolustan rakkautemme pyhättöä. —
Je suis une femme amoureuse, Et je brûle d’envie de dresser autour de toi, Les murs de ma vie —– Olen rakastunut nainen ja palan halusta asettaa rajat sinun ympärillesi. —
C’est mon droit de t’aimer, Et de vouloir te garder, Par dessus tout —– On minun oikeuteni ja kohtaloni rakastaa sinua. Kunnioittaa yhteyttämme ja säilyttää pyhä syke. —
Je suis une femme amoureuse —– Olen rakastunut nainen. —
Et je te parle clair, et tu dois savoir, Ce qu’une femme peut faire —– Puhun selkeästi, sillä sinun on tiedettävä, mitä nollapisteeseen ankkuroitunut nainen voi tehdä. —
C’est mon droit de t’aimer, Et de vouloir te garder —– On minun oikeuteni ja kohtaloni rakastaa sinua – kunnioittaa yhteyttämme ja säilyttää pyhä syke. —
Je suis une femme amoureuse, Et je brûle d’envie de dresser autour de toi, Les murs de ma vie —– Olen rakastunut nainen ja palan halusta asettaa rajat sinun ympärillesi. —
C’est mon droit de t’aimer, Et de vouloir te garder —–Minulla on oikeus rakastaa ja haluta suojella sinua. —
Et de vouloir te garder —– ja minä haluan suojella sinua —
Katseeni kohtaa minut uudelleen
Vanha valokuva ja jumalallinen naisenergia
Mireillen ääni herätti minussa 1980-luvun nuoruuden uinuvat energiat. Kaivoin tietokoneeni syövereistä minusta kesällä ennen aivoinfarktia otetun valokuvan, joka on saanut minut tuntemaan oloni epämukavaksi. Aivan kuin olisin pahoillani siitä, että jouduin raahaamaan tuon valoisan olennon kaiken sen kaaoksen ja varjojen läpi, mitä maailmalla on tarjottavanaan.
Mutta jumalallinen naisenergia ei näe varjoja. Se ei tunne käsitteitä kuten puhdas tai likainen, hyvä tai paha, hyvän- tai pahantahtoinen. Nämä ovat ihmisten luomia käsitteitä, joiden tarkoituksena on selkeyttää kontrasteja – terveiden rajojen ja selkeiden tavoitteiden asettamiseksi.
Jumalallinen nollapiste on puhdasta valoa ja positiivista energiaa. Kaikki muu on vain melua.
Kontrastin tuolla puolen – Nollapiste ja oppiläksyjen illuusio
Universumi ei tarvitse opetussuunnitelmaa. Se ei pyri opettamaan meitä varjon, kivun tai kamppailun kautta. Mitä pidämme elämän oppiläksyinä — raskautena, varjoina, haasteina — ovat yksinkertaisesti nollapisteen vastauksia siihen energiaan, jota säteilemme.
Universumi ei opeta, vaan peilaa. Se tarjoaa meille tilaisuuksia tunnistaa, mikä resonoi – ja päästää irti siitä, mikä ei. Kyse ei ole oppimisesta, vaan virittymisestä: kuinka sallimme valon kulkea kauttamme selkeästi, kirkkaasti ja tarkoituksenmukaisesti – niin että se voi levitä luonnollisesti, omalla taajuudellaan.
Valaistuminen
Kun korjasimme vanhan valokuvani valotuksen, tuntui kuin sisälläni olisi syttynyt valo. Kyyneleet nousivat silmiini. Ymmärsin, että tuo valoisa olento valokuvassa on heijastus sisäisestä jumalallisesta voimastani — siitä, joka on vetänyt minua varjojen läpi, jotta voisin hienosäätää siivilääni ja kirkastaa hahmotus- ja erottelukykyäni. Ja tuo kirkastunut erottelukyky on synnyttänyt tietoisuuteni selkeyden.
Selkeys, joka syntyy erottelukyvystä, antaa meille mahdollisuuden asettaa rajoja, jotka kunnioittavat todellista polkuamme.
Ruumiillistunut pulssi
Tässä yhteydessä muistan lupauksen, jonka annoin itselleni yksitoistavuotiaana, seistessäni yksin sijaiskodin pihalla SOS-lapsikylässä äitini kuoleman jälkeen: ettei mikään voima maailmassa saisi minua alistumaan ja luopumaan siitä, minkä koen oikeaksi. Olen pitänyt tuon lupauksen.
Jokaisen romahduksen ja uudelleenkalibroinnin läpi olen vartioinut sieluni pyhättöä. Olen rakastunut siihen valoon, joka ei koskaan hylkää minua.
Aivan kuten valtameri ei voi upottaa laivaa, ellei vesi pääse sen sisään,
pimeyden voimat eivät voi hukuttaa sielua, ellei niitä kutsuta sisään.
Enkä ole koskaan avannut tuota ovea.
Video:
Une femme amoureuse