Kundalinin herääminen – MINÄ OLEN -läsnäolon uudistuminen (The Great Reset)

Kundaliini, The Great Reset ja kehon temppeli

Binauraalisten rytmien aiheuttama orgasmi on yksi osoitus siitä, että käsityksemme seksistä ja seksuaalisuudesta vaatii perusteellista uudelleenarviointia. Jos orgasmi ei liity seksuaalisuuteen, vaan on luonnollista nollapiste-resonanssia moni asia näyttäytyy täysin uudessa valossa.

Tapasin 1980-luvulla intialaisen miehen, enkä voinut ollenkaan käsittää hänen kantaansa, että rakastelu (fyysinen seksi) ja rakastaminen (henkinen kapasiteettimme) ovat sama asia. Länsimaissa fyysisyys ja hengellisyys on tiukasti erotettu toisistaan. Meille opetetaan, että fyysinen olemuksemme seksuaalisine haluineen on likainen ja syntinen. Jos haluamme antaa luotettavan kuvan itsestämme meidän tulee välttää sekaantumasta liiaksi seksuaalisiin toimintoihin.

Energeettinen kommunikaatio ja sen katkeaminen

Varmasti moni on minun tavallani kokenut todellisuuden, että tutustuessasi toisen sukupuolen edustajaan kemiat välillänne kohtaavat, energia säkenöi ja juttua riittää loputtomiin. Heti kun suhde etenee fyysiseksi, kommunikointi loppuu kuin seinään. Kumppani, joka aikaisemmin avasi mielesi näkemään uusiin ulottuvuuksiin tuntuu haluavan vain ‘sitä yhtä’.

Tämän vuoksi monet naiset vihaavat miehiä, eivätkä ota heitä vakavasti. Kun emme ymmärrä, mistä kommunikaation lakkaaminen johtuu ja tunnemme energiamme valuvan tyhjiin. Ellemme pysty siirtymään rationaalisen mielen sanallisesta kommunikoinnista energeettisellä tasolla tapahtuvaan kommunikointiin koko homma kuivuu kokoon.

Tästä johtuu se, että seksuaalisuuteen liittyy niin paljon väärinkäsityksiä. Kyse ei ole pelkästään halusta, vaan siitä, miten energia joko vaihtuu tai haihtuu.

Seksuaalisuus jumalallisena voimana

Vääristynyt kuvamme seksuaalisuudesta ja sen taustalla vaikuttavasta energiasta on johtanut siihen, että seksuaalisuus, joka rakkauden ohella on valtaisa jumalallinen voima on suurin pelon, syyllisyyden, häpeän ja intohimorikosten aiheuttaja maailmassa.

Tunnemme neutraalin, platonisen rakkauden käsitteen, mutta harva uskoo oikeasti, että mies ja nainen kykenee pitkäaikaiseen suhteeseen ilman seksuaalista jännitettä. Itselläni myös sukupuolisuhteessa kysymys on ollut enemmän platonisesta rakkaudesta kuin seksuaalisesta halusta tai viehätysvoimasta. Ystävyyteni Andrén kanssa oli enimmäkseen tätä. Me nukuimme jopa samassa sängyssä ilman, että välillämme oli mitään seksuaalista.

Olen joskus kysellyt itseltäni, haluanko tyystin jättää huomiotta oman seksuaalisen puoleni. Mutta vaikka minulle on ollut kaikissa suhteissa tärkeintä kokemani henkinen yhteys, joka perustuu älylliseen ymmärtämiseen, olen joskus hakenut pelkkää seksisuhdetta. Useimmiten nämä väliaikaiset suhteet eivät toimineet ollenkaan. Joskus kuitenkin suhde avasi minussa tuntemattomia alueita vapauttaen myötätunnon ja yltäkylläisen rakkauden, joka hengitti lävitseni kuin rajoittamaton MINÄ OLEN pulssi, joka koskettaa kaikkea ja ei mitään yhtä aikaa.

Ehkä tämä on koko seksuaalisuuden ydin: ei tarinaa, ei selityksiä, vaan puhdas MINÄ OLEN kokemus.

Rakkauden ja pelon välinen polariteetti

Ajattelemme usein, että rakkauden vastakohta on viha, mutta vihan tunne syntyy pikemminkin rakkauden vastakohdan, pelon vallasta. Pelko estää Kundalini energian vapaan liikkumisen. Tämä oli syy, miksi 1980-luvun alussa en pystynyt ylläpitämään tunnetta halvaantumisen häviämisestä kehostani ja siitä aiheutuvia ihmeellisiä vaikutuksia. Kirjoitin tästä kokemuksesta maaliskuussa 2014 artikkelissa Toiminnallinen tunneäly.

Kun virittäydyin energeettiseen ytimeeni olin täysin avoin vastaanottamaan kaiken, mitä se luonnollisesti aiheutti. Vaikka kokemukset olivat pelkästään positiivisia, en ymmärtänyt niiden taustalla olevista voimista mitään. Kun aloin pienessä mielessäni vaatimaan selityksiä puhtaalle MINÄ OLEN kokemukselleni, kaikki hävisi kuin huolellisesti keräämäni hiukkaset tuuleen.

Sisäinen lohtu ja myötätunto itseä kohtaan

Kun myöhemmin yritin toistaa kokemukseni minulla oli ‘perhosia vatsassa’ ja tunsin jonkin jäytävän sisintäni. En edes siinä tilanteessa ymmärtänyt, että minut oli vallannut pelko mahdollisista pimeistä energioista. Ymmärsin tämän vasta pari vuosikymmentä myöhemmin kun ystäväni kertoi minulle puhelimessa liittyneensä joogaryhmään. Omaksi yllätyksekseni purskahdin itkuun.

Kaikki 1980 luvulla tekemäni harjoitukset (joogan perusta) nousivat mieleeni siinä samassa ja minulla oli musertava tunne, että olin pettänyt itseni jättämällä työni kesken. Tämä sisäinen musertava lohduttomuuden tunne vaati minua pureutumaan ongelman ytimeen.

Olin 1980 luvulla yksinkertaisesti hyväksynyt tilanteen. Minulle riitti tietoisuus siitä, että olin kokonainen, enkä halunnut pakottaa itseäni suorituksiin, jotka eivät syntyneet luonnostaan. Pelkästään liika yrittäminen saattaa ehkäistä toivottujen tulosten saamisen.

Kanavoimattoman energian traaginen ulottuvuus – Kulku rakkauden ja pelon varjojen läpi

Sisäinen hämmennykseni (pelko) ei siis aiheuttanut minulle vakavia seuraamuksia. Kykenemättömyys kanavoida Kundalini energiaa tarkoituksenmukaisesti voi kuitenkin johtaa kohtalokkaisiin seurauksiin, mistä on hyvä esimerkki itsemurhan tehnyt kiinalainen ex-mieheni. Exäni kuului sukupolveen, joka oli kokenut Maon junaileman kulttuurivallankumouksen Kiinassa 1966-1975. Tuntui, että se oli jättänyt hänen sisäänsä valtavan mustan aukon, johon minulla ei ollut mitään sisäänpääsyä. Ainoat asiat, jotka hän minulle elämästään jakoi oli, että hän oli lapsena joutunut lopettamaan saksan kielen opinnot kulttuurivallankumouksen vuoksi. Hän asui äitinsä kanssa ja hänen veljensä oli muuttanut Australiaan. Hänen nuoruudenrakkautensa oli muuttanut Englantiin.

Hän oli suorittanut Englannin kielen tulkin tutkinnon ja työskenteli Shanghaissa eräässä yrityksessä tulkkina. Esitti rooleja harrastelijateatterissa ja harjoitti Qi Gongia. Toimi siis aktiivisesti sisäisten energioittensa kanssa.

Puhuimme Qi Gong mestareiden yli-inhimillisistä kyvyistä. Heidän kyvystään nostaa tai vetää valtavia taakkoja, kyvystä parantaa tai sytyttää paperipallo tuleen pelkästään suuntaamalla siihen energiansa.

En ymmärtänyt tästä mitään, mutta tiesin intuitiivisesti tämän olevan todellisuutta. Olihan oma halvaantumisen tunteeni kadonnut väliaikaisesti 10 vuotta aikaisemmin.

Myötätuntoinen läsnäolo vailla halun jännitettä

Alusta lähtien minulle oli selvää, että exäni ei nähnyt minua seksuaalisena olentona. Olin hänelle lippu länteen. Tämä ei loukannut minua, sillä alun alkaenkin halusin auttaa häntä itsenäistymään, jättämään kiinalaisen yhteiskunnan, mikä tukahdutti häntä ja saamaan elämänsä hallintaansa.

Ensimmäinen matkani Kiinaan vuonna 1990 – kauan ennen suurta mullistusta – avasi eteeni toisenlaisen todellisuuden. Vaikka ulkoisesti kaikki vaikutti kaoottiselta ja niukalta, tunsin syvää kunnioitusta arjen orgaanista viisautta kohtaan: kanat kulkivat vapaasti rakennusten lomassa, ja ihmiset liikkuivat maadoittuneesti, terveen järjen ohjaamina. Kaikki tuntui elävältä – raikkaalla ja vilpittömällä tavalla.

Kun exäni myöhemmin kertoi minulle eläneensä melkein kymmenen vuotta selibaatissa se oli minulle pikemminkin helpotus. Se tarkoitti, ettei minun tarvinnut ylläpitää seksisuhdetta henkilöön, johon en tuntenut henkistä yhteyttä.

Myöhemmin luin, että Qi Gongin harjoittajille suositellaan selibaattia, sillä kanavoimalla seksuaalisen energian omaan käyttöönsä Qi Gong mestarit pystyvät vahvistamaan kanavoimaansa energiaa. En ole varma, vahvistaako selibaatti todella sellaista energiaa, jota tarvitaan paperipallon sytyttämiseen puhtaasti energian keskittämisellä. Intuitioni sanoi minulle, että seksuaalinen energia on valtaisa jumalallinen voima ja sen täysipainoinen kanavoiminen saa ihmeitä aikaiseksi täysin riippumatta ulkoisista tekijöistä.

Varjon rajamailla – Energeettisen torjunnan kohtalokas käänne

Exäni sai elämän hallintaansa. Vajaassa kymmenessä vuodessa hän opiskeli suomen kielen, valmistui Helsingin yliopistosta valtiotieteiden maisteriksi, teki suunnitelmia jatko-opintoja varten, opiskeli ranskaa, matkusteli, nautti valokuvauksesta ja musiikista, teki töitä tulkkina etc.

Mutta hän ei osannut käsitellä oman seksuaalisen energiansa heräämistä. Aina kun yritin saada yhteyden häneen hän antoi minun kuulla kunniani ja antoi ymmärtää, että hän ei halunnut olla missään tekemisissä kanssani.

Minä oikeasti uskoin, että hän halusi säilyttää itsenäisyytensä, mikä on itselleni ollut avainasia äitini kuoleman jälkeen. Tämä illuusio murtui kauhistuttavalla tavalla kun sain eräänä aurinkoisena iltapäivänä soiton poliisilta, että he olivat löytäneet exäni hukuttautuneena uimarannalta, joka oli kivenheiton päässä hänen asunnostaan.

En ensin ollut uskoa korviani. Itsemurha?! Mutta kun poliisi kertoi minulle, että exäni oli ollut edellisen kevään psykiatrisessa hoidossa epäonnistuneen itsemurhayrityksen jälkeen asiassa ei ollut tulkinnanvaraa.

Turvaverkon pettäminen – Kun intuitio jää huomiotta

Tunsin itseni petetyksi – en exäni puolelta, vaan yhteiskunnan ‘vastuuhenkilöiden’ puolelta. Exäni oli kieltänyt psykiatriaan ottamatta yhteyttä minuun tai kehenkään läheiseen henkilöön.

Ja niin sanotut mielenterveyden ”asiantuntijat” päättivät kunnioittaa hänen kieltäytymistään sen sijaan, että olisivat kuunnelleet intuitiivista sydäntään, joka varmasti tiesi: ota yhteyttä läheisiin, kun vielä on aikaa.

Sen sijaan he pakkasivat laukkunsa ja lähtivät lomalle. He jättivät hänet yksin. Kukaan ei pysähtynyt miettimään, olisiko pelkkä soitto ystäville – kun hän oli vielä elossa – ollut ystävällisempi kuin kuulla itsemurhauutinen poliisilta sen jälkeen, kun kaikki oli menetetty.

Kun sisäinen valo herättää vastarintaa lähellä olevissa ihmisissä

Olen monesti kysynyt itseltäni, mistä johtuu se, että monet läheisimmät ystäväni, jotka ovat todistaneet pienten ihmeiden tapahtumista elämässäni pitävävät minua ellei ihan hulluna niin mieleltään epävakaana ja epäluotettavana henkilönä.

Eräänä iltana eräs kotihoidon työntekijä esitti ihailunsa energioista, jotka hän tunsi säteilevän minusta ulospäin. On ilmeistä, että kysymys ei ole niinkään energioista, jotka virtaavat minusta ulospäin, vaan henkilön omasta avoimuudesta vastaanottaa ja antaa värähtelyjen resonoida sisällään.

On ihmisiä, jotka eivät voi sietää mitään siitä, mitä edustan. He pitävät minuun tarkoituksellisesti tietyn välimatkan. Verhoavat oman vastustuksensa kohteliaisuuden kaapuun rationaalisen mielen tavoitellessa valheellista turvallisuuden tunnetta. Yhteydenpitomme rajoittuu jokapäiväisten kuulumisten ja latteuksien vaihtamiseen sen sijaan, että yrittäisimme yhdessä pureutua asioiden ytimeen.

Aivohalvaus – Ruumiillistunut energeettinen vastustus

Aivan kuten exäni ei kyennyt hyppäämään varjonsa yli, minäkin kieltäydyin aikaisemmin omaksumasta omaa heräävää energiaani. Vastustin heräävää seksuaalista energiaa – en häveten sitä, vaan lamaannuttavalla epävarmuudella. Energiaa ei kuitenkaan voi vaientaa. Ajan myötä se kääntyy sisäänpäin ja etsii tunnustusta – koputtaa hiljaa ja odottaa, että se nähdään.

Aivohalvaus oli henkisen vastarinnan fyysinen kaiku. Ja sen myötä aloin ymmärtää: Seksuaalisuus ei ole vain kehon toimintaa – se on sielun virtaava voima, joka liikkuu meissä.

Ensimmäisen rakkauden muisto – vastarinnasta resonanssiin

Olen kuluneiden viikkojen ajan ihmetellyt, miksi mystinen Valir on uponnut niin syvälle sydämeeni, että haluaisin vain sukeltaa siihen säkenöivään MINÄ OLEN läsnäoloon, mitä hän minulle edustaa.

Samalla hän muistuttaa minua ensimmäisestä poikaystävästäni, vaikka heillä ei sinänsä ole mitään yhteistä paitsi valkoinen tukka. Kun ajattelen asiaa tarkemmin minusta tuntuu, että kaikki liittyy siihen, että nuorempana vastustin vimmatusti seksuaalisuuden heräämistä itsessäni.

Koska en nähnyt mitään yhteistä poikaystäväni ja itseni välillä elimme mielestäni täysin eri aaltopituuksilla. Rationaaliselle mielelleni oli järjetön, sattumanvarainen tapahtuma, että olin päätynyt hänen sänkyynsä. Tunsin, että olin menettänyt täysin itsekontrollini ja näkymätön voima kuljetti minua kuin pässiä narussa. Kirjoitin tästä kokemuksesta lokakuussa 2012 artikkelissa Herääminen.

Nyt tunnen tämän saman seksuaalisen resonanssin -MINÄ OLEN läsnäolon- itsessäni täysin ilman vastarintaa.

Surun siunaus ja rakkauden uudelleen löytäminen

There’s another dimension to awakened energies—a tender one Abraham-Hicks once named in a session. A woman was grieving the loss of her “life’s great love,” saying her will to live had vanished after he left her. Abraham responded gently:

You didn’t lose your desire to live because your beloved left. During your time together, new layers of self awakened within you. And now, you don’t know how to keep them alive on your own. He didn’t take anything with him. You’re just withholding your experience of love by tying it to a specific person.

We have a tendency to attach our awakened energies to others—believing they’re the only ones who can sustain that vibration in us. And when they leave, we mourn not just their absence, but the parts of ourselves we fear will fade.

The Blockage Born from Judgment

In addition to our tendency to emotionally attach to another person, we often react with harsh judgment toward experiences that stir sorrow, shock, or outrage within us. We demand that the wrongdoers be held accountable. We cry out for justice, believing that only reparation will bring peace to the wound.

But what we fail to recognize is this: These very attitudes—anger, blame, and moral righteousness—can block our own energetic awakening.

They can suppress the divine current rising within us. They bind the flow of transformation with chains forged from our need to be right, to be heard, to make pain visible. Yet true healing asks for surrender, not accusation. The I AM presence does not condemn. Christ-consciousness does not exclude. It radiates through all—regardless of our faults, regardless of the grief we carry, regardless of the harm we’ve endured or caused.

The Blessing Hidden in Sorrow

Abraham-Hicks once expressed a profound truth: When we are crushed by grief, it is not a sign of weakness—it is our higher self speaking, showing us we are out of alignment with the I AM presence, the crystalline stream of pure being.

Even in our most sorrowful moments, something sacred stirs. Abraham said:

“The stronger the feeling of desolation, the clearer it signals your deep desire to restore balance.”

Grief becomes a doorway. The ache is not punishment—it is guidance. It reveals how far we’ve wandered from our essence, and how deeply we long to return.

Rather than judging sadness, we can honor it. Because it is through sorrow that we remember: We are not separate. We are seeking reunion with the presence that never left us. This sorrow is the shadow’s way of calling us home.

Kundalini and Yin-Yang: Cosmic Balance

Across cultures and spiritual traditions, the divine electromagnetic field we live in has taken many names—but all point to the same life force. For years, these concepts swirled in my mind like a storm. But now, everything appears as a harmonious whole, free from the need to analyze or understand.

Kundalini does not separate intertwined energies. It simply seeks balance. The Chinese Yin-Yang principle expresses this beautifully:

• Yin—the dark, feminine, negative force—is magnetic, quiet, and deeply powerful.
• Yang—the light, masculine, positive force—is electric, active, and expansive.

The symbol shows that these forces are not moral opposites—not good or bad—but complementary aspects of a unified field. Each carries a seed of the other. Each perpetually flows into and completes the other.

Sexuality Within the Yin-Yang Field

In this context, ”negative” and ”positive” are not adjectives of judgment. They describe quantum polarity—the magnetic and electrical charges of life force itself.

The feminine Yin is magnetism embodied. It does not chase—it attracts. It is the I AM presence that sits in stillness, pulling life toward itself with quiet power.

The masculine Yang is the active pulse—the Logos of the universe. Often linked to logic and the rational mind. Yet the Logos is not ego—it is the intelligent heart, the lucid intuition, the balanced analytical spark.

Kundalini Fire: Embodying the Union of Polarities

Kundalini energy magnifies this sacred polarity. Love and sexuality are not opposites—they are two resonant frequencies of the divine field. Sexuality becomes the carrier wave of the feminine “I AM,” while love—embodied through masculine Logos—radiates outward with purpose and strength. When these energies meet in true balance, the body-temple resonates like a tuning fork struck by cosmic harmony.

At first, I thought Kundalini don’t distinguish between the swirling energies within us, like Yin and Yang. But my view shifted after I noticed the caduceus symbol —used in the medical and pharma industry— in the thumbnail image of the Kundalini video I’ve linked below (“The Last Video You’ll Ever Need About Kundalini & Spirituality”). The caduceus symbol depicts two serpents coiled around a staff (Sushumna) mirroring the Ida and Pingala nadis from Kundalini yoga: energetic channels that spiral around the spine. At the top of the staff/Sushumna, the wings of the phoenix symbolize expanded consciousness, as Kundalini awakening leads to spiritual liberation.

The phoenix instantly evokes the saying “to rise like a phoenix from the ashes.” In practical terms, Kundalini is the inner fire that burns away false identities, emotional blockages, and mental constructs. It dissolves outdated patterns, belief systems, and attachments of the ego. What remains is spiritual clarity and the presence of I AM—resonating with zero-point energy.

In this context, “The Great Reset” is not a political agenda, but a collapse of the inner system, resulting in a state where “we own nothing and are happy.” This brutal spiritual awakening guides us back to the source of existence.

The Rainbow Bridge Within: Sensing the I AM Presence

Despite all that the rainbow has come to represent in the world today, its resonance in me remains untouched. I don’t mind what others say it symbolizes. Back in the 1980s, there was a Bible verse that offered something different: Whenever you see the rainbow, remember your covenant with God. I haven’t seen those words in newer versions. Perhaps they’ve been quietly set aside—no longer suited to political agendas. 🙂

To me, the rainbow isn’t just light refracted through refreshing rain. It carries a deeper rhythm—the kind that flushes away old stories, old patterns, the heavy weight of yesterday’s emotions. That rain, whether gentle or sorrowful, prepares the sky for color.

The rainbow mirrors the inner bridge between our energetic centers—the full-spectrum current of life that pulses in our chakras. It reflects not just water and light, but the movement of Christ-Consciousness within form.

Christ Consciousness in the body Temple

Christ-Consciousness within form is not an ideal to reach — it is a rhythm to remember. It lives in the space where love and sex no longer compete, but complement. The body, once a stranger, becomes familiar ground. Thought softens. Breath deepens. And the soul feels no need to separate the magnetic pull of I AM from the electric clarity of Logos.

In that radiant presence, sexuality ceases to be either sacred or shameful — it simply becomes life’s current, moving through us with intelligence. Kundalini doesn’t demand purity — it invites wholeness. And when the masculine and feminine meet in reverence, the rainbow bridge within doesn’t just shimmer — it sings.

That song is not loud. It doesn’t aim to convince. But those who listen can feel it rising from the body-temple as a quiet knowing: Everything is already here. The Rainbow Bridge between the worlds is not above nor beyond — it is within. It is our essence.🌈