Kun Neuvostoliitto oli hajoamassa 1990 luvun alussa ja puhuttiin Suomen liittymisestä Euroopan Unioniin minulla oli mielenkiintoinen keskustelu erään uskovaisen ystäväni kanssa. Hän sanoi, että eräitä Raamatun ennustuksia pidetään kuvauksena Euroopan Unionin syntymisestä.

Kaikki näyttää aluksi hienolta ja lupaavalta Euroopan rauhanprojektin kannalta, mutta aikaa myöten EU kehittyy yhä enemmän Neuvostoliiton kaltaiseksi valtioiden liitoksi. Euroopan Unionin järjestelmien vakiintuessa ihmiset tulevat huomaamaan, että ”karhu (Neuvostoliiton maasymboli) on kääntänyt kylkeään”.

En tiedä, mitkä raamatunkappaleet ovat näiden ennustusten pohjalla, mutta näyttää siltä, että ne ovat toteutuneet. Euroopan Unionilla on jo omat politbyronsa, troikkansa ja oligarkkinsa.

Kun Neuvostoliitto hajosi pidettiin hyvänä asiana, että Suomi pääsi irti sitoumuksistaan Neuvostoliittoon ja ”suomettumisestaan”. En ymmärrä, mikä tekee suomettumisesta länsivaltojen suuntaan hyväksyttävämpää. Mikä tekee länsivaltojen oligarkeista (finanssieliitistä) luotettavampia toimijoita kuin entisen Neuvostoliiton oligarkit?

Itse henkilökohtaisesti en ole tuntenut koskaan mitään uhkaa Neuvostoliiton tai Venäjän taholta, mutta länsivaltojen finanssieliitin ja oligarkkien toiminta arveluttaa minua päivä päivältä enemmän.

Euroopan Unionin kriisi on eskaloitunut Etelä-Euroopan jäsenmaiden, varsinkin Kreikan talouskriisin hoidossa. On käynyt hyvin selväksi, että Euroopan Unioni pitää tehtävänään oligarkkien ja finanssieliitin aseman vahvistamista, ei kansalaistensa hyvinvoinnin turvaamista.

Tuntuu, että veronmaksajilla on EU:ssa vain maksajan rooli. Mitä ahkerammin ja uskottavammin hoidat asiasi, sitä varmemmin saat varautua siihen, että taloudellisiin vaikeuksiin joutuneet maat lohkaisevat aimo annoksen tuotoksestasi, yhteisvastuun nimissä tietty.

Kreikka perää solidaarisuutta muilta mailta, mutta missä näkyy Kreikan oma solidaarisuus muita EU-kansalaisia kohtaan? Kreikalla on maailman suurin kauppalaivasto, ja uutisten mukaan laivanvarustajat eivät maksa veroja käytännössä ollenkaan.

Suomessa valtio pystyy keräämään 92 % verotuloistaan. Kreikassa verojenkeräys on vajaa 50%. Veroja jää vuosittain keräämättä 30 miljardia. Tämä on yli puolet Suomen vuosittaisesta budjetista.
Onko Kreikan ja EU:n käsitys solidaarisuudesta se, että keräämättä jääneet verot maksatetaan muilla EU-kansalaisilla?

Luin jostakin, että kreikkalaisesta on nöyryyttävää maksaa veroja. Ehkä kreikkalainen demokratiakäsitys on, että tällaiset velvollisuudet kuuluvat ”palvelijoille”. Finanssieliitillä ja oligarkeilla on lupa levätä laakereillaan, filosofoida ja keksiä säännöksiä kuinka alamaisten tulee elää elämänsä.

Yksinkertainen tosiasia on, että nykyisessä talousjärjestelmässä mikään yhteiskunta ei toimi, ellei sen toimintoihin varata tarvittavia taloudellisia resursseja. Demokratia turvaa meille tietyt oikeudet, mutta kolikon vastakkaisella puolella on niihin liittyvät velvollisuudet, sillä tehtävämme on turvata muille samat oikeudet kuin itsellämmekin on.

Jokainen, joka on tehnyt taloudellista tai muuta yhteistyötä tasa-arvon pohjalla muiden kanssa tajuaa, että yhteistyökumppaneilla ei ole koskaan yhteisiä intressejä. Kaikilla on omat intressinsä ja yhteistyöllä saatetaan löytää toimintatavat, joista kaikki hyötyvät. Silloin yhteistyö on hedelmällistä, joka parantaa kaikkien asemaa. Se perustuu täysin terveeseen itsekkyyteen.

On nurinkurista, että tämä vapaan markkinatalouden kulmakivi jätetään täysin huomiotta kun kuluttajia sitoutetaan maksajan rooliin erilaisilla säädöksillä. Kuitenkin jokainen tietää, että yhteistyösuhteet, jotka eivät perustu vapaaseen tahtoon ja keskinäiseen hyötyyn ovat silkkaa riistoa. Hartaat juhlapuheet ja julistukset eivät muuta asiaa miksikään.

Suomi on ollut 20 vuotta Euroopan Unionin jäsenmaa. Välillä yhteistyö on ollut hyvää, toisinaan se on tuntunut järjettömältä, usein hyödyttömältä. Viime vuosien talouskriisin hoidossa Euroopan Unioni on näyttänyt todellisen karvansa: Unioni ei olekaan rauhan ja hyvinvoinnin asialla, vaan toiminnan liikkeellepaneva voima on finanssieliitin taloudelliset intressit ja valtapyrkimykset, kuten monessa muussakin asiassa.

Euroopan Unioni on osoittautunut epäluotettavaksi yhteistyökumppaniksi. Ei pelkästään sen takia, että se toimii omien perussopimusten vastaisesti ja katsoo läpi sormien jäsenmaiden korruptoituneiden poliitikkojen poliittista kähmintää, vaan sen takia, että se sälyttää lusmujen aiheuttamat tappiot asiansa hyvin hoitavien jäsenmaiden harteille.

Unionin yhtenäisvaluutta on saanut Suomen talouden kuralle. Suomi ottaa lisää velkaa maksaakseen Kreikan velkoja. Tilastot kertovat, että suomalaisten säästöt ja käytettävissä olevat tulot ovat pienempiä kuin kreikkalaisten. Asetelma on sama kun velvoitettaisiin romanialaiset maksamaan suomalaisten velkoja.

Unionilla on hyvin tiedossa, että Suomi pystyy hädin tuskin suoriutumaan omista lakisääteisistä velvoitteistaan ja velkataakka alkaa ylittää sallitun rajan. Kansainväliset luottoluokittajat uhkaavat luottoluokituksen heikentämisellä ja korkojen nostolla. Päättäjiltä puuttuu täysin terve järki tai he toimivat tietoisesti kansalaisten etua vastaan.

Suomi ei vastusta huono-osaisten auttamista. Kuten kaikki itsenäiset toimijat valtio haluaa säilyttää itsellään oikeuden määrätä taloudellisista ja muista resursseista. Tämä on ehdottoman tärkeää, jotta valtio voi vastata velvollisuuksiinsa.

Euroopan Unionin olisi syytä ryhtyä toimimaan kansalaistensa hyvinvoinnin turvaamiseksi, sillä muuten sillä on odotettavissa entisen Neuvostoliiton kohtalo: Valtakunta, joka riitautuu itsensä kanssa, ei voi pysyä pystyssä. (Markus 3:24)

Kun Kreikan velat ja maan olemassa olevat resurssit pistetään vaakakuppiin maalla ei ole mitään hätää. Tarvitaan vain poliittista tahtoa velkojen maksuun ja tietysti mielikuvitusta, mikä on älykkyyden todellinen mittari.

Lue myös:

Huomioita nykypäivän Suomesta

Notes about Today’s Finland

The One Biggest Lie You Are Being Told By The Media

Video:

Yle areena: Talouden madonluvut (Renegade: Four Horsemen)Renegade: Four Horsemen