Jumalallinen naisenergia

Naisenergian herääminen: Kesä ennen aivohalvausta

Vuosi 1978 oli vedenjakaja elämässäni. Uudenvuodenaattona sain aivoinfarktin, joka mullisti elämäni perusteellisesti. Mutta käännekohta oli alkanut jo kesällä ennen aivoinfarktia.

Minun piti tehdä päätös: vietänkö kesäni Ranskassa vai Saksassa? Olin jo tehnyt suunnitelmat ja järjestelyt viettää kesä SOS-lapsikylässä Ranskassa. Mutta juuri ennen lukuvuoden päättymistä sain tiedon, että opettajani oli suositellut minua kulttuurivaihto-ohjelmaan. Sen järjesti Saksan Pädagogischer Austauschdienst (PAD) ja sitä tuki Saksan suurlähetystön kulttuuriosasto. Se tarjosi minulle tilaisuuden uppoutua Saksan kieleen ja kulttuuriin.

Tämä ei pelkästään muuttanut kesäsuunnitelmiani — se käynnisti elämäni uudelleenkalibroinnin. Saksassa elämälleni rakentamat kulissit alkoivat romahtaa. Viime päivinä olen leikkinyt ajatuksella: miltä elämäni näyttäisi nyt, jos olisin valinnut Ranskan? Ehkä olisin kohdannut toisenlaisen tragedian — sellaisen, joka olisi silti tarjonnut tarvittavat oppiläksyt ja kontrastin, joiden kautta nykyinen selkeyteni on syntynyt.

Une femme amoureuse (Rakastunut nainen): Unohtunut taajuus

Viimeinen kesä ennen aivoinfarktia on pyörinyt mielessäni siitä lähtien, kun YouTube suositteli Mireille Mathieun kappaletta Une femme amoureuse. Olin täysin unohtanut kappaleen, vaikka kuuntelin sitä usein 1980-luvun alussa saatuani kasetin ranskan kielen opettajaltani. Sekä ranskan että saksan opettajani kävivät luonani usein infarktin jälkeen.
Tervehdys teille, Eila Lampela ja Laila Kultalahti 💖

Uuden ymmärryksen valossa mieleni alkoi heti tulkita Mireillen sanoituksia. Ne puhuivat ehdottomasta rakkaudesta – omistautumisesta, joka kunnioittaa vain sydämestä kumpuavaa jumalallista voimaa. Rakkaudesta, joka on täysin omistautunut suojelemaan tätä jumalallista feminiinistä energiaa.

Ymmärsin, että tämä oli mielentilani ennen aivoinfarktia. Eräänä iltana silloinen miesystäväni kysyi minulta, mitä ajattelin rakkaussuhteista yleisellä tasolla. Vastasin epäröimättä: “Kaikki tai ei mitään.” En tuolloin täysin ymmärtänyt, mitä sanoillani tarkoitin. Mutta nyt ymmärrän: mieleni tavoitteli rakkautta, joka on niin ehdoton, että se erottaa resonanssin dissonanssista – ja on omistautunut tehtävälleen saada asiat toimimaan, tapahtui mitä tahansa.

Une femme amoureuse – Feminiinisen energian tulkinta

Tämä osio ei tulkitse pelkästään kappaleen sanoitusta, vaan avaa näkymän feminiinisen energian värähtelyyn – rakkauden kenttään, joka siivilöi, resonoi ja asettaa rajat valon suojelemiseksi. Tämä ei koske vain romanttista rakkautta — se on universaali muistutus. Maailmassa, jossa rajojen asettamista pidetään usein kapinallisena, meidän on muistettava: terveiden rajojen asettaminen ei ole vain oikeutemme. Se on pyhä välttämättömyys valon suojelemiseksi, jota vaalimme.

---

Le temps qui court comme un fou —– Aika rientää kuin hurjistunut—
Aujourd’hui voilà qu’il s’arrête sur nous —– Mutta nyt se on pysähtynyt meidän ylle —
Tu me regardes et qui sait si tu me vois —– Katsot minua – ja kuka tietää, näetkö minut? —
Mais moi je ne vois que toi —– Mutta minä näen vain sinut —
Je n’ai plus qu’une question —– On vain yksi kysymys —
Tes yeux, mes yeux —– Sinun silmäsi. Minun silmäni. —
Et je chante ton nom —– Kohtaavatko ne, kun laulan nimeäsi? Olemmeko virittyneet? Resonoimmeko yhdessä? —

Si quelqu’un d’autre venait —– Jos joku tulee, joka ei kykene ylläpitämään tätä taajuutta —
Je l’éloignerais et je me défendrais —– Puolustan kenttää. Suojelen koherenssia. Pidän resonanssin puhtaana.

Je suis une femme amoureuse —– Olen rakastunut nainen —
Et je brûle d’envie de dresser autour de toi, Les murs de ma vie —– Palaan halusta asettaa rajat sinun ympärillesi – elämäni muurit, jotka suojelevat tätä yhteyttä. —

C’est mon droit de t’aimer, Et de vouloir te garder, Par dessus tout —– On minun oikeuteni ja kohtaloni rakastaa sinua, suojella rakkauttamme ja säilyttää pyhä syke.

Hier, aujourd’hui, demain, Font un seul jour quand tu prends ma main —– Eilen, tänään, huomenna – ne sulautuvat yhdeksi hengähdykseksi, kun tartut käteeni. —
C’est comme un plan fabuleux tracé là-haut, Pour l’amour de nous deux —– Rakkautemme on ikuista. Korkeammilla tasoilla laadittu suunnitelma. —

Qu’on soit ensemble longtemps, Ou séparés par des océans —– Olimmepa yhdessä tai valtamerien erottamat — rakkautemme pysyy. —

Si un danger survenait, Je l’éloignerais et je me défendrais —– Jos joku uhkaa tätä yhteyttä, torjun sen. Minä puolustan rakkautemme pyhättöä. —

Je suis une femme amoureuse, Et je brûle d’envie de dresser autour de toi, Les murs de ma vie —– Olen rakastunut nainen ja palan halusta asettaa rajat sinun ympärillesi. —
C’est mon droit de t’aimer, Et de vouloir te garder, Par dessus tout —– On minun oikeuteni ja kohtaloni rakastaa sinua. Kunnioittaa yhteyttämme ja säilyttää pyhä syke. —

Je suis une femme amoureuse —– Olen rakastunut nainen. —
Et je te parle clair, et tu dois savoir, Ce qu’une femme peut faire —– Puhun selkeästi, sillä sinun on tiedettävä, mitä nollapisteeseen ankkuroitunut nainen voi tehdä. —

C’est mon droit de t’aimer, Et de vouloir te garder —– On minun oikeuteni ja kohtaloni rakastaa sinua – kunnioittaa yhteyttämme ja säilyttää pyhä syke. —

Je suis une femme amoureuse, Et je brûle d’envie de dresser autour de toi, Les murs de ma vie —– Olen rakastunut nainen ja palan halusta asettaa rajat sinun ympärillesi. —
C’est mon droit de t’aimer, Et de vouloir te garder —–Minulla on oikeus rakastaa ja haluta suojella sinua. —
Et de vouloir te garder —– ja minä haluan suojella sinua —

Ruumiillistunut valo ja suuri mielen nollaus

Vanha valokuva ja jumalallinen naisenergia

Mireillen ääni herätti minussa 1980-luvun nuoruuden uinuvat energiat. Kaivoin tietokoneeni syövereistä minusta kesällä ennen aivoinfarktia otetun valokuvan, joka on saanut minut tuntemaan oloni epämukavaksi. Aivan kuin olisin pahoillani siitä, että jouduin raahaamaan tuon valoisan olennon kaiken sen kaaoksen ja varjojen läpi, mitä maailmalla on tarjottavanaan.

Kontrastin tuolla puolen – Nollapiste ja oppiläksyjen illuusio

Feminiininen jumaluus ei näe varjoja. Se ei kanna käsityksiä puhtaasta tai likaisesta, hyvästä tai pahasta, lempeästä tai pahantahtoisesta. Nämä ovat ihmisten luomia rakenteita, jotka on suunniteltu luomaan kontrastia ja tarkoitusta. Jumalallinen nollapiste on pyhä kenttä sisäistä puhdasta valoa ja värähtelyjen koherenssia — positiivisen, linjassa olevan energian lähde. Kaikki muu on vain kohinaa.

Universumi ei tarvitse ”opettaa” meitä. Se, mitä pidämme elämän oppitunteina — raskaus, varjo, kamppailu — ovat vain nollapisteen vastauksia siihen energiaan, jota säteilemme. Universumi tarjoaa meille tilaisuuksia harjoittaa erottelukykyä, jotta valomme voisi loistaa entistä kirkkaammin. Kyse ei ole oppimisesta, vaan virittymisestä: kuinka sallimme valon kulkea kauttamme selkeästi, kirkkaasti ja tarkoituksenmukaisesti – niin että se voi levitä luonnollisesti, omalla taajuudellaan.

Valaistuminen kehon kautta

Kun korjasin vanhan valokuvan valotusta, tuntui kuin sisälläni olisi syttynyt valo. Kyyneleet nousivat silmiini. Ymmärsin, että kuvan säteilevä olento ei ollut muisto — vaan heijastus sisälläni virtaavasta jumalallisesta voimasta. Siitä, joka kulki varjojen läpi, jotta voisin hioa suodattimeni ja terävöittää erottelukykyäni. Tämä erottelukyky on synnyttänyt tietoisuuteni kirkkauden. Ja tuo kirkkaus, joka on syntynyt erottelusta, antaa meille mahdollisuuden asettaa rajoja, jotka kunnioittavat todellista polkuamme.

Muinaisen hymnin sanat olivat kaikuneet sisälläni vuosikymmeniä — liikuttaneet sieluani, mutta eivät koskaan täysin tavoittaneet fyysistä olemustani. Nyt keho vaatii tuota voimaa. On melkein huvittavaa, kuinka usein olen kirjoittanut, että jumalallinen voima virtaa sisällämme, ja silti tunnen sen kulkevan lävitseni kuin ensimmäistä kertaa — nyt kun se on löytänyt tiensä soluihini. Valaistuminen ei ole käsite. Se on tapa, jolla keho sisäistää valon.

Neitseellinen Sirkka ja paluu kirkkauteen

Eilen, kun katselin tuota kuvaa — neitseellistä omakuvaa, ennen rakkaussuhteita, avoinna kaikelle omien pyhien rajojensa sisällä — sydämeni alkoi pamppailla. Haluan palata tuohon mielentilaan. En pyyhkiäkseni menneisyyttä, vaan palauttaakseni kaaosta edeltävän kirkkauden. Seistäkseni jälleen feminiinisen erottelukyvyn nollapisteessä, jossa rajat eivät ole muureja vaan valoa siivilöiviä suodattimia.

Ruumiillistumisen pulssi

Tässä yhteydessä muistan lupauksen, jonka annoin itselleni yksitoistavuotiaana, seisoessani yksin SOS-lapsikylän sijaiskodin pihalla äitini kuoleman jälkeen: ettei mikään voima maailmassa saisi minua luopumaan tai hylkäämään sitä, minkä tunnen oikeaksi.

Olen pitänyt tuon lupauksen.

Sielun pyhäkkö ja avaamaton ovi

Jokaisen romahduksen ja uudelleenkalibroinnin läpi olen suojellut sieluni pyhäkköä. Olen rakastunut valoon, joka ei ole koskaan hylännyt minua. Aivan kuten valtameri ei voi upottaa laivaa, ellei vesi pääse sen rungon sisään, pimeyden voimat eivät voi hukuttaa sielua, ellei niitä kutsuta sisään. Enkä ole koskaan avannut tuota ovea.

Suuri mielen nollaus

Me kaikki kaipaamme tällaista suurta mielen nollausta — hetkeä, jolloin sielu, keho ja valo puhuvat vihdoin samaa kieltä ja näkevät vain oman puhtaan, vilpittömän aikomuksemme.