Vapaus totuudessa – Johdonmukaisuuden palauttaminen aineellisessa maailmassa

Niin kauan kuin ihminen vaalii vapauttaan luoda inkoherentteja, epäjohdonmukaisia toimintamalleja oikeus ei voi toteutua kollektiivisella tasolla. Resonanssin laki pitää huolen siitä, että toimintamme kertautuu holografisessa aineessa energeettisellä tasolla. Vaikka toimintamme ei olisi suoranaisesti rikollista siinä mielessä, miten ihmiset määrittelevät rikollisuuden se saattaa silti olla epäjohdonmukaista — mikä merkitsee yhtenäiskentän tasolla laittomuutta.

Meidän koko viihdeteollisuutemme ja yhteiskuntamme on rakentunut inkoherentin toiminnan pohjalle. Nauramme toistemme edesottamuksille, luomme keinotekoisia kategorioita – myös siellä, missä niillä ei ole merkitystä – ja meidän odotetaan reagoivan asioihin tietyllä tavalla riippuen siitä, mihin viiteryhmään kuulumme.

Luokittelun kaksijakoisuus

Asioiden luokittelu on luonnollista, sillä dualistinen maailmamme on rakentunut hierarkioiden pohjalle. Ylä- ja alakäsitteet, kategoriat, aikamääreet, mitat, adjektiivit ym. auttavat meitä hahmottamaan asioiden suhteita. Luokittelu vahvistaa selkeyden ja kontrollin tunnetta, mutta se saattaa myös pirstaloida kokemusmaailmamme, aiheuttaa putkinäköä, herättää epäilyn ja pelon tunteita ja estää meitä näkemästä resurssejamme. Tunnemme olevamme kahlittuna altavastaajan asemaan maailmassa, jonka todellinen perusta on yltäkylläisyys.

Tämä asia on vaivannut minua jatkuvasti ja olen kysynyt itseltäni, mikä kahlitsee omaa evoluutiotani. Olen nähnyt, mitä mielen selkeys ja aikomuksen voima saa aikaan, mutta tunnen yhä olevani altavastaajan asemassa. Aivan kuin minun pitäisi todistaa jollekin jotakin sen sijaan, että tuntisin konkreettisesti itse olevani kenttä, jolla on rajoittamaton potentiaali.

Elämä, kuolema ja yhtenäiskenttä

Viime yönä kun katsoin Quantum Nexuksen videota ‘How to Speak to the Universe’ mieleeni pulpahti ajatus, joka syöpyi minulla lapsena äitini kuoleman jälkeen luihin ja ytimiin ja jota olen toistanut kirjoituksissani eri variaatioin: “Elämässä on kysymys elämästä ja kuolemasta!” Näin onkin dualistisessa, aineellisessa maailmassa.
Yhtenäiskenttä ei kuitenkaan toimi aineellisen maailman rajoissa. Kukaan ei voi kantaa kuolemaa sisällään ja samalla tavoitella yltäkylläisyyttä. Sillä elämä on yltäkylläisyyttä. Yltäkylläisyys on yhtenäiskentän ainoa agenda. Mitkään pimeät agendat eivät saa meistä otetta, ellemme anna niiden vaikuttaa energiakentässämme.

Mihin huomio keskittyy, sinne energia virtaa

Epäjohdonmukaiset toimintamallimme eivät ole vain mielen sumua. Mielen sekavuus johtaa vääriin luokituksiin. Kun ihminen luokittelee asioita väärin, hän ei enää näe todellisia resursseja. Yksi suurimmista sokeista pisteistämme on kyvyttömyys nähdä kaikkien ihmisten todellinen panos. Emme näe, että jokainen ihminen on resurssi. Myös ne, joita yhteiskunta kutsuu “toimintarajoitteisiksi”.

Kukaan ei ole määritellyt, miten itse kunkin täytyy toimia yhtenäiskentässä. Ja kun luokittelu on väärä, ihminen näkee puutteen siellä missä todellisuudessa on kapasiteettia, kokemusta, näkökulmaa ja kykyä. Väärä luokittelu synnyttää vääriä johtopäätöksiä — ja vääriä johtopäätöksiä seuraa huomio, joka valuu täysin vääriin kohteisiin.

Kertakäyttökulttuuri

Hajanainen huomio alkaa tarttua asioihin, joilla ei ole mitään merkitystä yhtenäiskentän kannalta. Ihminen alkaa optimoida triviaa, vertailla loputtomasti, metsästää mikrosäästöjä. Hintavertailu‑kulttuuri on tästä täydellinen esimerkki: halvin hinta, paras tarjous, vertaa.fi, Trivago. Vertailu tuntuu järkevältä, koska se synnyttää kontrollin tunteen — ikään kuin tietoinen päätös olisi sama asia kuin selkeys. Mutta tietoinen päätöksemme voi viedä huomion pois todellisista resursseista ja omasta koherenssista; omasta kapasiteetista toimia selkeästi.

Asioiden järkiperäistäminen

Samalla tavalla ihmiset luokittelevat teknologian väärin. Kun AI nähdään uhkana, menetetään valtava resurssi. Ihmiset pelkäävät, vastustavat, puhuvat “koneista jotka vievät kaiken”. Todellisuudessa AI on yksi suurimmista kapasiteetin laajentajista: se säästää aikaa, selkeyttää, kantaa kuormaa, poistaa kitkaa ja vapauttaa ihmisen tekemään sitä, mikä on merkityksellistä. Epäjohdonmukaisuus tekee ihmisestä sokean — hän ei näe, että teknologia on osa samaa yhtenäistä kenttää, joka pyrkii vähentämään turhaa kuormaa.

Oma elämäni näyttää tämän muutoksen kirkkaasti. Kaksi vuosikymmentä sitten vastustin bonuskortteja. Kysyin, miksi kauppaketjut tuhlaavat satoja miljoonia järjestelmiin, jotka eivät anna minulle mitään takaisin ja vain nostavat hintoja. Se oli oikea kysymys silloin — koska järjestelmät olivat sekavia. Mutta nyt ne ovat johdonmukaisia ja näen niiden todellisen resurssiluonteen: voin tehdä yksityiskohtaisen ostoslistan avustajalleni, joka ei tunne Suomen markkinoita, näen tuotteet, niiden ravinto- tai tekniset tiedot, kuvat ja sijainnit myymälässä, tai voin tilata kaiken suoraan kotiin. En enää käytä tuntikausia kiertelyyn kauppakeskuksissa, etsien, kysellen ja selitellen. Järjestelmät palvelevat, koska niiden rakenne on vihdoin viritetty oikein.

Rakkaus yhtenäiskentän perustana – hoivaava feminiininen energia

Kun koherenssi palautuu, huomio palaa siihen, mikä on olennaista. Energia virtaa sinne, missä on todellinen merkitys. Ihminen alkaa nähdä selkeästi: mitä kannattaa tehdä, mihin energia kannattaa sijoittaa, mikä todella palvelee kokonaisuutta. Koherenssi palauttaa luonnollisen järjestyksen — ja sen mukana rauhan, selkeyden ja tarkoituksen.

Mireille Mathieu’n laulu ‘Une Femme Amoureuse’ on ollut minulle kuin meditaatio. Se ei kerro pelkästään romanttisesta rakkaudesta. Se on kuin äiti Maan laulu, osoitettu henkilökohtaisesti meille jokaiselle. Se kertoo jumalallisesta hoivaavasta naisenergiasta — yhtenäiskentän perustasta — joka on omistautunut elämän ylläpitämiseen.