Aina kun elämä alkaa hymyillä minulle koko valovoimallaan, saan pikaisen muistutuksen siitä, että eipäs nyt innostuta liikaa – asiat eivät ole vielä ollenkaan niin kuin pitäisi. Jo yksi kirje voi paljastaa, kuinka lojaalisuuden odotetaan virtaavan vain yhteen suuntaan: minulta vaaditaan maksua ja luotettavuuden osoittamista, vaikka itse järjestelmä ei toimi rehellisesti.
Kun lojaalisuudesta tulee korruption suojakilpi, pesä alkaa mädäntyä sisältäpäin. Luonto kuitenkin osoittaa toisenlaista älykkyyttä: emolintu, joka hiljaa poistaa jälkikasvunsa jätökset pesästään, säilyttää toimillaan elämän koherenssin. Tämä artikkeli tarkastelee, kuinka totuus, vastuu ja tietoisuuden yhtenäiskenttä puhdistavat sosiaaliset ja taloudelliset järjestelmät, joista on tullut parasiittisia – ja kuinka ne voivat kehittyä kohti symbioosia.
Kun järjestelmä kusee omille juurilleen
Huomasin eilen illalla, että minulle oli tullut OmaPosti sähköiseen palveluun perintätoimiston maksumuistutuskirje maksamattomasta laskusta. Kirjeessä ei ollut viitettä siitä, mihin laskuun muistutus viittasi, enkä ollut saanut aikaisemmin laskua kyseiselle summalle. Kirjeessä oli maininta, että toimeksiantaja oli Helsingin kaupunki ja lasku oli ilmeisesti hammaslääkärilasku, jota olen odottanut jo jonkin aikaa.
Mutta en todellakaan odottanut laskua perintätoimistosta ja että loppusummaan oli lisätty viivästyskorot ja ‘huomautuskulut’. Saattoi olla niin, että kaupunki oli lähettänyt minulle laskun, mutta se oli hukkunut matkalla. Herää kysymys, miksi laskua ei alunperinkin ollut lähetetty OmaPostiin tai johonkin muuhun sähköiseen palveluun, josta löysin perintätoimiston maksumuistutuksen lisäkuluilla terästettynä. (Tämä ei tarkoita, että suosittelisin maksamaan laskut OmaPosti -palvelussa. Itselläni on käynyt niin, että olen maksanut laskun suoraan OmaPostissa, se on veloitettu tililtäni, mutta alkuperäinen laskuttaja ei ole saanut maksua.)
Vanha kaava: parasiittinen talous ja vastuun pakoilu
Tämä äärimmäisen turhauttava ‘glitch in the matrix’ tuo mieleeni tapauksen 20 vuoden takaa, jolloin sain perusteettoman laskun toimijalta, jolta en ollut tilannut mitään. Laskun saatuani olin matkoilla ja näin sen vasta puolen vuoden jälkeen saavuttuani kotiin. Lasku oli mennyt perintään ja sen vuoksi olin saanut vinon pinon perintätoimiston laskuja. Sen lisäksi minulla oli maksuhäiriömerkintä, jonka seurauksena olin kaupparekisterin mustalla listalla.
Koska en ollut tilannut alkuperäiseltä laskuttajalta mitään, heillä ei sen vuoksi ollut esittää tilausvahvistusta laskunsa pohjaksi. He mitätöivät laskun, mutta kenelläkään ei tuntunut olevan valtuuksia mitätöidä perintätoimiston perusteettomia perintäkuluja, saati poistaa nimeäni kaupparekisterin mustalta listalta. Perintätoimisto ilmoitti yks’kantaan, että heillä ei ole velvollisuutta varmistaa perintätoimiensa laillisuus eli odottaa toimeksiantajan esittävän tilausvahvistus.
Suomen Yrittäjät, jonka tehtävä on pitää huoli terveen toimintaympäristön luomisesta yrittäjille Suomessa tuntui mafiajärjestöltä, jolle pitää maksaa suojelurahaa (jäsenmaksua) mahdollisuudesta toimia rauhassa yrittäjänä. Sillä terveen toimintaympäristön luominen ei ole ylivoimainen tehtävä kun vilpitön tahtotila on olemassa.
Viattoman silminnäkijän naamio
Nämä eivät ole vähäpätöisiä arjen hankaluuksia, sillä samat ajattelumallit vallitsevat yhteiskunnan joka tasolla. Kerran ostin nettihuutokaupasta brändituotteen, jonka alkuperäiset kokoluokitukset olivat minulla tiedossa. Kun sain tuotteen, se ei sopinut tarkoitukseeni ollenkaan, sillä tuote ei vastannut ollenkaan alkuperäisen brändin kokoja. Kun peruin kaupan ja selitin kauppiaalle ongelman ytimen hän antoi minulle negatiivisen palautteen. Terästettynä omalla tulkinnalla, joka osoitti, että hän ei ollut ymmärtänyt mitään kaupan purkamisen perusteesta: eli että hän myi piraattituotteita ja antoi ymmärtää, että kyseessä oli alkuperäinen brändi.
Nettihuutokaupan ylläpitäjät olivat todennäköisesti kuviosta täysin tietoisia, sillä sivustolla ei ollut edes mahdollisuutta tehdä ilmoitusta kierosta käytännöstä. Sillä täytyyhän jälkikasvulle järjestää tilaisuus tienata rahaa.
Tällä tavalla tavalliset tallaajat vetäytyvät viattoman silminnäkijän rooliin ottamatta mitään vastuuta tekojensa seurauksista. Kun he saavat palvelujensa vastaanottajan tuntemaan itsensä pikemminkin saalistuksen kohteeksi siinä ei ole mitään viatonta. Ääriesimerkki on murhaaja, joka on vuosikymmeniä tekeytynyt viattomaksi silminnäkijäksi ja ‘visionääriksi’, ja joka on toimillaan yksinomaan pyrkinyt harhauttamaan tutkijoita, ettei hänen oma syyllisyytensä paljastuisi.
Yksilönvapauden illuusio
Meidän niin sanottu demokratiamme korostaa yksilön vapautta, mutta yksilön vapaus toteutuu vain yhteisön sisällä terveen järjen hengessä. Selkein esimerkki tästä on se, mitä syömme. Yksilönvapautemme rajoittuu siihen, että saamme valita huonoista vaihtoehdoista vähiten huonon. Voi vain arvailla kuinka paljon ihmisten sairauksista ja allergioista johtuu keinolannoitteista ja elintarviketeollisuuden ruokaamme mättämistä lisäaineista. Silti lääkärit esimerkiksi allergioiden yhteydessä puhuvat ikäänkuin ongelma olisi itse ruoka-aineessa.
Katselin useita vuosia sitten tosi-tv-ohjelmia, joissa yli 300 kiloiset henkilöt kamppailivat painonpudotusongelmien kanssa. Usein heille tehtiin vatsalaukun pienennysleikkaus, jolloin heidän odotettiiin yksinkertaisesti vähentävän syömistä. Useilla tämä toimikin, kun henkilö oli henkisesti sitoutunut tavoitteeseensa pudottaa painonsa normaalimittoihin. Toisilla tulokset olivat olemattomia ja alkuinnostuksen jälkeen ohjelma alkoi tuntua kiusalliselta syyllistämissessiolta.
Minusta oli itsestään selvää, että normaaleissa olosuhteissa kukaan ei pysty syömään itseään hengiltä, mikä oli näiden 300 kiloisten välitön uhka. Heidän ongelmansa oli se, että he söivät useimmiten ultra-prosessoitua ruokaa, joka on suunniteltu synnyttämään addiktio. Minulla on tästä henkilökohtainen kokemus: Kun sain kapselikahvikeittimen aloin sekoittamaan kahviini vaniljajäätelöä.
Viime keväänä tästä tavasta oli tullut melkein pakkomielle ja kun jäätelöä alkoi kulua 4 litraa kuukaudessa ajattelin, että tulisi halvemmaksi tehdä jäätelö itse kotona. Ja niin me teimme. Jo viikon, parin kotitekoisen jäätelön jälkeen jäätelöaddiktioni oli hävinnyt. Jäätelö maistui yhtä hyvältä, mutta ilman pakottavaa tarvetta ‘palkita’ itseäni.
Samanlainen mieliteon häviäminen minulle tapahtui syöpäleikkauksen yhteydessä 2020. Ennen leikkausta halusin aina syödä keksejä kahvin kanssa. Se tuntui oudolta, sillä minulla ei yleensä ollut kyseisenlaisia mielitekoja. Syöpäleikkauksen jälkeen en edes katsonut keksihyllyjen suuntaan. Ajattelin tämän johtuvan siitä, että alunperinkin tämä mieliteko kekseihin oli seurausta syöpäsolujen hiilihydraatti ja sokeritarpeesta.
Lojaalisuuden väärinkäyttö
Vapautemme yksilötasolla toteutuu vain suhteessa siihen, millaisessa yhteisössä elämme. Useimmiten ihmiset, jotka korostavat yksilöllisyyttään ja viiteryhmänsä vapautta toimia itsenäisesti vaativat lähipiiriltään, ystäviltään ja viiteryhmältään asioiden pimittämistä lojaalisuuteen vedoten kun heidän korruptoituneet käytäntönsä ja rikoksensa ovat vaarassa paljastua. Ihmiset ajattelevat, että totuuden puhujat, jotka paljastavat lähipiirinsä kyseenalaiset, yhteiskuntaa vahingoittavat käytännöt ja rikokset ovat ‘omaan pesään paskantajia’.
Totuuden aineenvaihdunta
Meidän on kuitenkin tiedostettava, että ainut asia, joka ansaitsee lojaalisuutemme on totuus, joka ottaa huomioon kokonaisuuden ja ilmentää tervettä järkeä. Ihmiset, jotka toimivat korruptoituneiden käytäntöjen ohjaamana rikoksiaan pimittäen ovat itse ‘paskantaneet pesäänsä’, sillä loppujen lopuksi kyseessä on yksinkertaisesti yhteisön aineenvaihdunnan eli energian vapaan kierron estäminen. Totuuden paljastamiseksi älyllinen yhtenäiskenttä toimii kuitenkin yhtä täsmällisesti kuin se paljastaa vuosikymmeniä viattoman silminnäkijän rooliin heittäytyneen murhaajan DNA todisteiden avulla.
Parasiittiset rakenteet ja symbioosin mahdollisuus
Ihmisten korruptoituneet käytännöt ovat yleensä parasiittisia systeemejä, jotka eivät huomioi ollenkaan ihmisten vapautta yksilötasolla. Ja kun yhteiskunnallisia systeemejä ei ole suunniteltu vapauden näkökulmasta ne kahlitsevat. En sano, että parasiittiset toimijat ja järjestelmät olisivat luonnonvastaisia. Luonnossa ne ovat kaikkien nähtävillä ja niillä on yleensä tarkoituksensa. Hedelmällisen yhteistyön kannalta ne ovat kuitenkin ongelmallisia, sillä tavoitteemme on lisätä keskinäistä vapauttamme ja jakaa yltäkylläisyyttämme, että voimme iloita läsnäolostamme.
Kohti intuitiivista suunnittelua
Tässä suhteessa parasiittiset rakenteet vaativat vain näkökulman muutoksen. Meidän täytyy tarkastella asioita niin, että eri toimijat muodostavat symbiooseja (eivät kartelleja), aina kokonaisuuden huomioon ottaen. Seuraavissa artikkeleissa käsittelemme sitä, miltä intuitiivinen suunnittelu näyttää symbioosin näkökulmasta.
Video:
URGENT‼️It’s Time To Get Serious