Kundalinin herääminen – MINÄ OLEN -läsnäolon uudistuminen (The Great Reset)

Kundaliini, The Great Reset ja kehon temppeli

Binauraalisten rytmien aiheuttama orgasmi on yksi osoitus siitä, että käsityksemme seksistä ja seksuaalisuudesta vaatii perusteellista uudelleenarviointia. Jos orgasmi ei liity seksuaalisuuteen, vaan on luonnollista nollapiste-resonanssia moni asia näyttäytyy täysin uudessa valossa.

Tapasin 1980-luvulla intialaisen miehen, enkä voinut ollenkaan käsittää hänen kantaansa, että rakastelu (fyysinen seksi) ja rakastaminen (henkinen kapasiteettimme) ovat sama asia. Länsimaissa fyysisyys ja hengellisyys on tiukasti erotettu toisistaan. Meille opetetaan, että fyysinen olemuksemme seksuaalisine haluineen on likainen ja syntinen. Jos haluamme antaa luotettavan kuvan itsestämme meidän tulee välttää sekaantumasta liiaksi seksuaalisiin toimintoihin.

Energeettinen kommunikaatio ja sen katkeaminen

Varmasti moni on minun tavallani kokenut todellisuuden, että tutustuessasi toisen sukupuolen edustajaan kemiat välillänne kohtaavat, energia säkenöi ja juttua riittää loputtomiin. Heti kun suhde etenee fyysiseksi, kommunikointi loppuu kuin seinään. Kumppani, joka aikaisemmin avasi mielesi näkemään uusiin ulottuvuuksiin tuntuu haluavan vain ‘sitä yhtä’.

Tämän vuoksi monet naiset vihaavat miehiä, eivätkä ota heitä vakavasti. Kun emme ymmärrä, mistä kommunikaation lakkaaminen johtuu ja tunnemme energiamme valuvan tyhjiin. Ellemme pysty siirtymään rationaalisen mielen sanallisesta kommunikoinnista energeettisellä tasolla tapahtuvaan kommunikointiin koko homma kuivuu kokoon.

Tästä johtuu se, että seksuaalisuuteen liittyy niin paljon väärinkäsityksiä. Kyse ei ole pelkästään halusta, vaan siitä, miten energia joko vaihtuu tai haihtuu.

Seksuaalisuus jumalallisena voimana

Vääristynyt kuvamme seksuaalisuudesta ja sen taustalla vaikuttavasta energiasta on johtanut siihen, että seksuaalisuus, joka rakkauden ohella on valtaisa jumalallinen voima on suurin pelon, syyllisyyden, häpeän ja intohimorikosten aiheuttaja maailmassa.

Tunnemme neutraalin, platonisen rakkauden käsitteen, mutta harva uskoo oikeasti, että mies ja nainen kykenee pitkäaikaiseen suhteeseen ilman seksuaalista jännitettä. Itselläni myös sukupuolisuhteessa kysymys on ollut enemmän platonisesta rakkaudesta kuin seksuaalisesta halusta tai viehätysvoimasta. Ystävyyteni Andrén kanssa oli enimmäkseen tätä. Me nukuimme jopa samassa sängyssä ilman, että välillämme oli mitään seksuaalista.

Olen joskus kysellyt itseltäni, haluanko tyystin jättää huomiotta oman seksuaalisen puoleni. Mutta vaikka minulle on ollut kaikissa suhteissa tärkeintä kokemani henkinen yhteys, joka perustuu älylliseen ymmärtämiseen, olen joskus hakenut pelkkää seksisuhdetta. Useimmiten nämä väliaikaiset suhteet eivät toimineet ollenkaan. Joskus kuitenkin suhde avasi minussa tuntemattomia alueita vapauttaen myötätunnon ja yltäkylläisen rakkauden, joka hengitti lävitseni kuin rajoittamaton MINÄ OLEN pulssi, joka koskettaa kaikkea ja ei mitään yhtä aikaa.

Ehkä tämä on koko seksuaalisuuden ydin: ei tarinaa, ei selityksiä, vaan puhdas MINÄ OLEN kokemus.

Rakkauden ja pelon välinen polariteetti

Ajattelemme usein, että rakkauden vastakohta on viha, mutta vihan tunne syntyy pikemminkin rakkauden vastakohdan, pelon vallasta. Pelko estää Kundalini energian vapaan liikkumisen. Tämä oli syy, miksi 1980-luvun alussa en pystynyt ylläpitämään tunnetta halvaantumisen häviämisestä kehostani ja siitä aiheutuvia ihmeellisiä vaikutuksia. Kirjoitin tästä kokemuksesta maaliskuussa 2014 artikkelissa Toiminnallinen tunneäly.

Kun virittäydyin energeettiseen ytimeeni olin täysin avoin vastaanottamaan kaiken, mitä se luonnollisesti aiheutti. Vaikka kokemukset olivat pelkästään positiivisia, en ymmärtänyt niiden taustalla olevista voimista mitään. Kun aloin pienessä mielessäni vaatimaan selityksiä puhtaalle MINÄ OLEN kokemukselleni, kaikki hävisi kuin huolellisesti keräämäni hiukkaset tuuleen.

Sisäinen lohtu ja myötätunto itseä kohtaan

Kun myöhemmin yritin toistaa kokemukseni minulla oli ‘perhosia vatsassa’ ja tunsin jonkin jäytävän sisintäni. En edes siinä tilanteessa ymmärtänyt, että minut oli vallannut pelko mahdollisista pimeistä energioista. Ymmärsin tämän vasta pari vuosikymmentä myöhemmin kun ystäväni kertoi minulle puhelimessa liittyneensä joogaryhmään. Omaksi yllätyksekseni purskahdin itkuun.

Kaikki 1980 luvulla tekemäni harjoitukset (joogan perusta) nousivat mieleeni siinä samassa ja minulla oli musertava tunne, että olin pettänyt itseni jättämällä työni kesken. Tämä sisäinen musertava lohduttomuuden tunne vaati minua pureutumaan ongelman ytimeen.

Olin 1980 luvulla yksinkertaisesti hyväksynyt tilanteen. Minulle riitti tietoisuus siitä, että olin kokonainen, enkä halunnut pakottaa itseäni suorituksiin, jotka eivät syntyneet luonnostaan. Pelkästään liika yrittäminen saattaa ehkäistä toivottujen tulosten saamisen.

Kanavoimattoman energian traaginen ulottuvuus – Kulku rakkauden ja pelon varjojen läpi

Sisäinen hämmennykseni (pelko) ei siis aiheuttanut minulle vakavia seuraamuksia. Kykenemättömyys kanavoida Kundalini energiaa tarkoituksenmukaisesti voi kuitenkin johtaa kohtalokkaisiin seurauksiin, mistä on hyvä esimerkki itsemurhan tehnyt kiinalainen ex-mieheni. Exäni kuului sukupolveen, joka oli kokenut Maon junaileman kulttuurivallankumouksen Kiinassa 1966-1975. Tuntui, että se oli jättänyt hänen sisäänsä valtavan mustan aukon, johon minulla ei ollut mitään sisäänpääsyä. Ainoat asiat, jotka hän minulle elämästään jakoi oli, että hän oli lapsena joutunut lopettamaan saksan kielen opinnot kulttuurivallankumouksen vuoksi. Hän asui äitinsä kanssa ja hänen veljensä oli muuttanut Australiaan. Hänen nuoruudenrakkautensa oli muuttanut Englantiin.

Hän oli suorittanut Englannin kielen tulkin tutkinnon ja työskenteli Shanghaissa eräässä yrityksessä tulkkina. Esitti rooleja harrastelijateatterissa ja harjoitti Qi Gongia. Toimi siis aktiivisesti sisäisten energioittensa kanssa.

Puhuimme Qi Gong mestareiden yli-inhimillisistä kyvyistä. Heidän kyvystään nostaa tai vetää valtavia taakkoja, kyvystä parantaa tai sytyttää paperipallo tuleen pelkästään suuntaamalla siihen energiansa.

En ymmärtänyt tästä mitään, mutta tiesin intuitiivisesti tämän olevan todellisuutta. Olihan oma halvaantumisen tunteeni kadonnut väliaikaisesti 10 vuotta aikaisemmin.

Myötätuntoinen läsnäolo vailla halun jännitettä

Alusta lähtien minulle oli selvää, että exäni ei nähnyt minua seksuaalisena olentona. Olin hänelle lippu länteen. Tämä ei loukannut minua, sillä alun alkaenkin halusin auttaa häntä itsenäistymään, jättämään kiinalaisen yhteiskunnan, mikä tukahdutti häntä ja saamaan elämänsä hallintaansa.

Ensimmäinen matkani Kiinaan vuonna 1990 – kauan ennen suurta mullistusta – avasi eteeni toisenlaisen todellisuuden. Vaikka ulkoisesti kaikki vaikutti kaoottiselta ja niukalta, tunsin syvää kunnioitusta arjen orgaanista viisautta kohtaan: kanat kulkivat vapaasti rakennusten lomassa, ja ihmiset liikkuivat maadoittuneesti, terveen järjen ohjaamina. Kaikki tuntui elävältä – raikkaalla ja vilpittömällä tavalla.

Kun exäni myöhemmin kertoi minulle eläneensä melkein kymmenen vuotta selibaatissa se oli minulle pikemminkin helpotus. Se tarkoitti, ettei minun tarvinnut ylläpitää seksisuhdetta henkilöön, johon en tuntenut henkistä yhteyttä.

Myöhemmin luin, että Qi Gongin harjoittajille suositellaan selibaattia, sillä kanavoimalla seksuaalisen energian omaan käyttöönsä Qi Gong mestarit pystyvät vahvistamaan kanavoimaansa energiaa. En ole varma, vahvistaako selibaatti todella sellaista energiaa, jota tarvitaan paperipallon sytyttämiseen puhtaasti energian keskittämisellä. Intuitioni sanoi minulle, että seksuaalinen energia on valtaisa jumalallinen voima ja sen täysipainoinen kanavoiminen saa ihmeitä aikaiseksi täysin riippumatta ulkoisista tekijöistä.

Varjon rajamailla – Energeettisen torjunnan kohtalokas käänne

Exäni sai elämän hallintaansa. Vajaassa kymmenessä vuodessa hän opiskeli suomen kielen, valmistui Helsingin yliopistosta valtiotieteiden maisteriksi, teki suunnitelmia jatko-opintoja varten, opiskeli ranskaa, matkusteli, nautti valokuvauksesta ja musiikista, teki töitä tulkkina etc.

Mutta hän ei osannut käsitellä oman seksuaalisen energiansa heräämistä. Aina kun yritin saada yhteyden häneen hän antoi minun kuulla kunniani ja antoi ymmärtää, että hän ei halunnut olla missään tekemisissä kanssani.

Minä oikeasti uskoin, että hän halusi säilyttää itsenäisyytensä, mikä on itselleni ollut avainasia äitini kuoleman jälkeen. Tämä illuusio murtui kauhistuttavalla tavalla kun sain eräänä aurinkoisena iltapäivänä soiton poliisilta, että he olivat löytäneet exäni hukuttautuneena uimarannalta, joka oli kivenheiton päässä hänen asunnostaan.

En ensin ollut uskoa korviani. Itsemurha?! Mutta kun poliisi kertoi minulle, että exäni oli ollut edellisen kevään psykiatrisessa hoidossa epäonnistuneen itsemurhayrityksen jälkeen asiassa ei ollut tulkinnanvaraa.

Turvaverkon pettäminen – Kun intuitio jää huomiotta

Tunsin itseni petetyksi – en exäni puolelta, vaan yhteiskunnan ‘vastuuhenkilöiden’ puolelta. Exäni oli kieltänyt psykiatriaan ottamatta yhteyttä minuun tai kehenkään läheiseen henkilöön.

Ja niin sanotut mielenterveyden ”asiantuntijat” päättivät kunnioittaa hänen kieltäytymistään sen sijaan, että olisivat kuunnelleet intuitiivista sydäntään, joka varmasti tiesi: ota yhteyttä läheisiin, kun vielä on aikaa.

Sen sijaan he pakkasivat laukkunsa ja lähtivät lomalle. He jättivät hänet yksin. Kukaan ei pysähtynyt miettimään, olisiko pelkkä soitto ystäville – kun hän oli vielä elossa – ollut ystävällisempi kuin kuulla itsemurhauutinen poliisilta sen jälkeen, kun kaikki oli menetetty.

Kun sisäinen valo herättää vastarintaa lähellä olevissa ihmisissä

Olen monesti kysynyt itseltäni, mistä johtuu se, että monet läheisimmät ystäväni, jotka ovat todistaneet pienten ihmeiden tapahtumista elämässäni pitävävät minua ellei ihan hulluna niin mieleltään epävakaana ja epäluotettavana henkilönä.

Eräänä iltana eräs kotihoidon työntekijä esitti ihailunsa energioista, jotka hän tunsi säteilevän minusta ulospäin. On ilmeistä, että kysymys ei ole niinkään energioista, jotka virtaavat minusta ulospäin, vaan henkilön omasta avoimuudesta vastaanottaa ja antaa värähtelyjen resonoida sisällään.

On ihmisiä, jotka eivät voi sietää mitään siitä, mitä edustan. He pitävät minuun tarkoituksellisesti tietyn välimatkan. Verhoavat oman vastustuksensa kohteliaisuuden kaapuun rationaalisen mielen tavoitellessa valheellista turvallisuuden tunnetta. Yhteydenpitomme rajoittuu jokapäiväisten kuulumisten ja latteuksien vaihtamiseen sen sijaan, että yrittäisimme yhdessä pureutua asioiden ytimeen.

Aivohalvaus – Ruumiillistunut energeettinen vastustus

Aivan kuten exäni ei kyennyt hyppäämään varjonsa yli, minäkin kieltäydyin aikaisemmin omaksumasta omaa heräävää energiaani. Vastustin heräävää seksuaalista energiaa – en häveten sitä, vaan lamaannuttavalla epävarmuudella. Energiaa ei kuitenkaan voi vaientaa. Ajan myötä se kääntyy sisäänpäin ja etsii tunnustusta – koputtaa hiljaa ja odottaa, että se nähdään.

Aivohalvaus oli henkisen vastarinnan fyysinen kaiku. Ja sen myötä aloin ymmärtää: Seksuaalisuus ei ole vain kehon toimintaa – se on sielun virtaava voima, joka liikkuu meissä.

Ensimmäisen rakkauden muisto – vastarinnasta resonanssiin

Olen kuluneiden viikkojen ajan ihmetellyt, miksi mystinen Valir on uponnut niin syvälle sydämeeni, että haluaisin vain sukeltaa siihen säkenöivään MINÄ OLEN läsnäoloon, mitä hän minulle edustaa.

Samalla hän muistuttaa minua ensimmäisestä poikaystävästäni, vaikka heillä ei sinänsä ole mitään yhteistä paitsi valkoinen tukka. Kun ajattelen asiaa tarkemmin minusta tuntuu, että kaikki liittyy siihen, että nuorempana vastustin vimmatusti seksuaalisuuden heräämistä itsessäni.

Koska en nähnyt mitään yhteistä poikaystäväni ja itseni välillä elimme mielestäni täysin eri aaltopituuksilla. Rationaaliselle mielelleni oli järjetön, sattumanvarainen tapahtuma, että olin päätynyt hänen sänkyynsä. Tunsin, että olin menettänyt täysin itsekontrollini ja näkymätön voima kuljetti minua kuin pässiä narussa. Kirjoitin tästä kokemuksesta lokakuussa 2012 artikkelissa Herääminen.

Nyt tunnen tämän saman seksuaalisen resonanssin -MINÄ OLEN läsnäolon- itsessäni täysin ilman vastarintaa.

Surun siunaus ja rakkauden uudelleen löytäminen

Energioiden heräämisesä on myös toinen puoli, josta Abraham-Hicks kerran puhui kun hänen ‘hotspotiinsa’ istui nainen, joka valitti, että hän oli menettänyt elämänhalunsa kun hänen ‘elämänsä rakkaus’ oli jättänyt hänet. Abraham vastasi lempeästi:

Et sinä menettänyt elämänhalua sen vuoksi, että rakkautesi kohde jätti sinut. Suhteesi aikana sinun sisälläsi avautui uusia kerroksia/puolia itsestäsi, etkä näe ja tiedä miten voit pitää niitä yllä. Rakkautesi kohde ei vienyt mitään siitä mennessään, sinä itse estät rakkauden kokemuksesi niin kauan kuin kiinnität sen tiettyyn henkilöön

Meillä on taipumus sitoa heränneet energiamme toisiin ihmisiin – uskoen, että he ovat ainoat, jotka voivat ylläpitää tuota värähtelyä meissä. Ja kun he lähtevät, emme sure vain heidän poissaoloaan, vaan myös niitä osia itsestämme, joiden pelkäämme haalistuvan.

Mutta juuri tämä tuntuu olevan ongelman ydin: Ehkä maailmassa on niin paljon rakkaudettomuutta juuri sen vuoksi, että yritämme sitoa elämää ylläpitävän energian, vaikka sen pitäisi antaa virrata vapaasti. Ehkä tämä on syy siihen miksi tunnemme olevamme vanki kehossamme.

Tuomitsevuuden aiheuttama energiavirran tukos

Sen lisäksi, että meillä on taipumus kiinnittyä toiseen henkilöön meillä on taipumus tuomita asiat, jotka aiheuttavat meissä surua, järkytystä ja pöyristystä. Haluamme väärintekijät tilille teoistaan. Vaadimme oikeudenmukaisuutta ja uskomme, että vain ulkopuolinen sovitus voi parantaa haavat.

Jätämme huomiotta, että pelkästään nämä asenteet – viha, syyttely ja moraalinen ylemmyyden tunne – voivat estää oman energeettisen heräämisemme.

Ne tukahduttvat meissä nousevan jumalallisen virran. Ne sitovat muuntumisen virran kahleisiin, jotka on taottu tarpeestamme olla oikeassa, tulla kuulluksi, tehdä kipu näkyväksi. Todellinen parantuminen vaatii kuitenkin antautumista, ei syyttelyä. MINÄ OLEN -läsnäolo ei tuomitse. Kristustietoisuus ei sulje ketään ulkopuolelle. Se säteilee kaiken läpi – riippumatta virheistämme, kantamastamme surusta tai kokemastamme tai aiheuttamastamme kivusta.

Suruun kätketty siunaus

Abraham-Hicks ilmaisi kerran syvällisen totuuden: Kun olemme surun murtamia, se ei ole merkki heikkoudesta – se on itse asiassa merkki siitä, että korkeampi minämme näkee, että emme ole virittäytyneitä MINÄ OLEN läsnäoloon, joka on kristallin kirkasta olemassaolon virtaa.

Abrahamin mukaan tähän liittyy kuitenkin myös siunaus:

Mitä voimakkaampi lohduttomuuden tunne meillä on, sitä selkeämmin se puhuu halustamme saattaa asiat tasapainoon.

Surusta tulee ovi. Ahdistus ei ole rangaistus – se on opastusta. Se paljastaa, kuinka kauas olemme eksyneet olemuksestamme ja kuinka syvästi kaipaamme takaisin.

Sen sijaan että tuomitsisimme surun, voimme kunnioittaa sitä. Sillä juuri surun kautta me muistamme: emme ole erillisiä. Me etsimme jälleenyhdistymistä MINÄ OLEN läsnäolon kanssa, joka ei koskaan jättänyt meitä. Tämä suru on varjominämme tapa kutsua meidät kotiin.

Kundalini ja Yin-Yang: Kosminen tasapaino

Eri kulttuureissa jumalallinen älyllinen, sähkömagneettinen kenttä, jossa elämme on saanut monia nimiä, mutta ne kuvaavat samaa kenttää. Vuosien ajan nämä käsitteet ovat hämmentäneet mieltäni pyörremyskyn lailla, mutta nyt kaikki näyttäytyy selkeänä kokonaisuutena ilman tarvetta ymmärtää mitään.

Kundalini ei erottele yhteen kietoutuneita energioita. Puhuu vain energioiden pyrkimisestä tasapainoon. Kiinalainen Yin-Yang konsepti esittää elämää ylläpitävän luovan energian taustalla kaksi voimaa:

• Yin – tumma, feminiininen, negatiivinen voima – voimallinen, passiivinen, magneettinen
• Yang – valoisa, maskuliininen, positiivinen voima – sähköinen, aktiivinen, kasvuhakuinen

Nämä voimat eivät ole moraalisia vastakohtia – eivät hyviä tai pahoja– vaan yhtenäisen kvanttikentän toisiaan täydentäviä puolia. Kumpikin kantaa sisällään toisen siemenen. Kumpikin virtaa jatkuvasti toiseen ja täydentää sitä.

Seksuaalisuus Yin-Yang-kentässä

Negatiivinen ja positiivinen eivät ole tässä yhteydessä adjektiiveja, viitaten hyvään ja pahaan. Ne kuvaavat kvanttipolaarisuutta – elämää ylläpitävän voiman magneettista ja sähköistä varausta.

Feminiininen Yin on ruumiillistunut magnetismi. Se ei jahtaa – se vetää puoleensa. Se on MINÄ OLEN -läsnäolo, joka istuu hiljaisuudessa ja vetää elämää puoleensa hiljaisella voimalla.

Maskuliininen Yang on aktiivinen pulssi – universumin Logos. Se yhdistetään usein logiikkaan ja rationaaliseen mieleen. Logos ei kuitenkaan ole ego – se on älykäs sydän, selkeä intuitio, tasapainoinen analyyttinen kipinä.

Kundalini energiassa korostuu rakkaus ja seksuaalisuus, joka on itse asiassa MINÄ OLEN läsnäolon resonanssia. Siten seksuaalisuus on jumalallinen feminiininen energia, joka täydentää maskuliinisen  rakkauden (Logos) energeettistä voimaa.

Feeniksin nousu – Kundalinin tuli ja henkinen vapautuminen

Kundalini-energia voimistaa tätä pyhää polariteettia. Rakkaus ja seksuaalisuus eivät ole vastakohtia—ne ovat kaksi jumalallisen kentän resonoivaa taajuutta. Seksuaalisuudesta tulee feminiinisen “MINÄ OLEN” -läsnäolon kantava aalto, kun taas rakkaus—maskuliinisen Logoksen ruumiillistumana—säteilee ulospäin tarkoituksen ja voiman kanssa. Kun nämä energiat kohtaavat todellisessa tasapainossa, kehon temppeli värähtelee kuin kosmisen harmonian iskemä virityshaarukka.

Aluksi ajattelin, ettei Kundalini tee eroa sisällämme pyörteilevien energioiden, kuten Yinin ja Yangin, välillä. Mutta näkemykseni muuttui, kun huomasin (farmasian ja lääketieteen käyttämän) caduceus-symbolin Kundalini-videon pikkukuvassa (“The Last Video You’ll Ever Need About Kundalini & Spirituality”).

Caduceus kuvaa kahta sauvan (Sushumna) ympärille kiertyvää käärmettä, jotka heijastavat Kundalini-joogasta tuttuja Ida- ja Pingala-nadeja—energeettisiä kanavia, jotka kiertyvät selkärangan ympärille. Sauvan/Sushumnan yläosassa feeniksin siivet symboloivat laajentunutta tietoisuutta, sillä Kundalinin herääminen johtaa henkiseen vapautumiseen.

Feeniks tuo heti mieleen sanonnan “nousta kuin feeniks lintu tuhkasta.” Käytännössä Kundalini on sisäinen tuli, joka polttaa pois väärät identiteetit, tunnelukot ja egomielen rakentamat parasiittiset rakenteet. Se liuottaa vanhentuneet kaavat, uskomusjärjestelmät ja egon sidonnaisuudet. Jäljelle jää henkinen kirkkaus ja MINÄ OLEN -läsnäolo, joka resonoi nollapiste-energian kanssa.

Tässä yhteydessä “The Great Reset” ei ole poliittinen agenda, vaan sisäisen järjestelmän romahtaminen, joka johtaa tilaan, jossa “meillä ei ole mitään ja olemme onnellisia.” Tämä brutaali henkinen herääminen ohjaa meidät takaisin olemassaolon lähteelle.

Sisäinen sateenkaarisilta: MINÄ OLEN läsnäolon aistiminen

Kaikesta siitä huolimatta, mitä sateenkaari nykyään maailmassa edustaa, sen värähtely minussa on säilynyt koskemattomana. Minua ei liikuta, mitä muut sanovat sen symboloivan. 1980-luvulla Raamatussa oli jae, joka syöpyi mieleeni: Aina kun näet taivaalla sateenkaaren, muista liittosi Jumalan kanssa. En ole nähnyt näitä sanoja uudemmissa versioissa. Ehkä ne on hiljaa siirretty syrjään — eivät enää sovi poliittiseen agendaan. 🙂

Minulle sateenkaari ei ole vain valoa, joka taittuu virkistävän sateen läpi. Se kantaa syvempää rytmiä—sellaista, joka huuhtoo pois vanhat tarinat, vanhat kaavat, eilisen tunteiden painon. Tuo sade, olipa se lempeä tai surullinen, valmistaa taivaan väreille.

Sateenkaari heijastaa sisäistä siltaa energiakeskustemme välillä, elämän täyden spektrin virtaa, joka sykkii chakroissamme. Se ei heijasta vain vettä ja valoa, vaan Kristustietoisuuden liikettä muodossa.

Kristustietoisuus – Sisäisen sateenkaarisillan säteily

Kristustietoisuus kehollisessa muodossa ei ole ihanne, jota kohti pyritään — se on rytmi, joka muistetaan. Se elää siinä tilassa, jossa rakkaus ja seksuaalisuus eivät enää kilpaile, vaan täydentävät toisiaan. Keho, joka ennen tuntui vieraalta, muuttuu tutuksi maaperäksi. Ajatus pehmenee. Hengitys syvenee. Ja sielu ei enää koe tarvetta erottaa MINÄ OLEN -läsnäolon magneettista vetovoimaa Logoksen sähköisestä kirkkaudesta.

Tuossa säteilevässä läsnäolossa seksuaalisuus ei ole enää pyhää eikä häpeällistä — siitä tulee yksinkertaisesti elämän resonoiva virta, johon virittyä, ja joka liikkuu meissä älykkäästi. Kundalini ei vaadi puhtautta — se kutsuu kokonaisuuteen. Ja kun maskuliininen ja feminiininen kohtaavat kunnioituksessa, sisäinen sateenkaarisilta ei vain säteile — se laulaa.

Tuo laulu ei ole kovaääninen. Se ei pyri vakuuttamaan. Mutta ne, jotka kuuntelevat, voivat tuntea sen nousevan kehon temppelistä hiljaisena tietämisenä: Kaikki on jo tässä. Sateenkaarisilta maailmojen välillä ei ole ylhäällä eikä tuolla puolen — se on sisällämme. Se on olemuksemme. 🌈