Vapaus totuudessa – yhtenäiskentän oikeudenmukaisuus

Kun ajattelemme sitä tosiasiaa, että aineellinen maailma ja fyysinen kehomme toimivat älyllisesti tähtitieteellisellä tarkkuudella ja synnynnäisellä älykkyydellä, kuten taivaankappaleet. On selvää, että fyysinen olemuksemme ei ole ‘alempi tietoisuus’ verrattuna intuitioomme. Molemmat ovat saman kosmisen energian ilmentymiä, toimien eri tiheyksissä ja eri tavoin, mutta noudattaen samaa koherenttia rakennetta. Kehon älykkyys ei ole intuition vastakohta; se on intuition tiheämpi, konkreettisempi muoto.

Monet hengelliset ihmiset — myös minä itse — ovat vaalineet ajatusta, että voimme tietoisuutemme avulla nousta aineellisen maailman yläpuolelle. Olemme kuvitelleet, että fyysinen keho on vankila, josta intuitiivinen mieli voi paeta. Tietyssä mielessä tämä on totta, mutta ei siinä merkityksessä kuin olemme uskoneet. Vapautuminen ei ole pakoa kehosta, vaan pakoa tarinasta, jonka olemme rakentaneet kehon ympärille.

Todellisuuden tarkkailijat ajattomuudessa

Kun lakkaamme pitämästä kehoa ja intuitiota vastakohtina, voimme nähdä selkeämmin, mikä meitä todellisuudessa rajoittaa. Meidän perimmäinen intressimme ei edes ole nousta ajan ja paikan yläpuolelle. Tarkoituksemme on nousta omien tarinoiden yläpuolelle — vapautua menneisyyden, identiteetin ja kulttuuristen oletusten asettamista rajoista.

Kun nämä tarinat liukenevat, avautuu ajaton tila, jossa yhtenäiskentän kaikkivaltius voi toimia ilman häiriöitä. Tässä tilassa, sisäisen todellisuutemme tarkkailijoina, valitsemme sen, mikä on mahdollista, ja luomme todellisuutemme koherenssin kautta.

Tai päinvastoin luomme inkoherenssia: jos ajattelemme, että aineellinen kehomme on loukku, joka on vanginnut sielumme loputtomaan reinkarnaation sykliin, luomme niin todellisuutemme. Yhtenäiskenttä näyttää meille yhä selkeämmin, että olemme itse luoneet loukun — ja keho reagoi siihen välittömästi.

Tämä ei ole uskonasia, vaan yhtenäiskentän rakenteellinen totuus. Kun olemme linjautuneet yhtenäiskentän älylliseen, kaikkivoipaan energiaan eli noudatamme sen johdonmukaista toimintaa kaikilla elämän aloilla, oikeudenmukaisuus on koherenssimme luonnollinen seuraus. Oikeudenmukaisuus ei ole moraalinen ihanne, eikä se synny tahdonvoimasta, hyveistä tai eettisistä ohjeista, vaan oman toiminnan johdonmukaisuuden vaalimisesta kaikilla elämän aloilla.

Intuitiivinen muistaminen

Ja kun toimimme tämän rakenteellisen totuuden mukaisesti, muistaminen saa täysin uuden merkityksen.

Kun puhumme muistamisesta, useimmille ihmisille syntyy mielleyhtymä lapsuuden tarinoihin, käytyihin keskusteluihin, tallennettuihin tietoihin ja menneisyyden tapahtumien rekonstruointiin. Tämä on rationaalisen mielen käsitys muistamisen merkityksestä — ja se on usein kivulias, vääristynyt tai vajavainen. Itsekin kirjoitin parisen vuotta sitten kuultuani kehotuksen “muista kuka olet”, että en edes käyttäisi tässä yhteydessä sanaa ‘muistaa’.

Mutta muistaminen, jolla on merkitystä todellisuuden luomisen kannalta, kuuluu jokapäiväiseen inhimilliseen kokemukseen, ei menneisyyden arkistoihin. Se on hiljainen, fyysinen totuuden tunnistaminen arjessa. Se on tapa, jolla keho rentoutuu, kun jokin on totta, ja jännittyy, kun jokin on ristiriidassa. Orientoidumme kehon signaalien mukaan jo ennen kuin rationaalinen mieli ehtii muodostaa ensimmäistä ajatusta.

Se on sama intuitiivinen suuntautuminen, joka saa ihmisen luottamaan johonkuhun välittömästi, aistimaan huoneen ilmapiirin tai valitsemaan elämänsuunnan, koska se “tuntuu oikealta”.

Tämä muistamisen muoto ei nouse tallennetusta muistista; se nousee intuitiivisesta linjautumisesta yhtenäiskentän älylliseen energiaan. Se on yhtä luonnollista kuin lintujen tai luonnonkansojen kyky navigoida maapallon sähkömagneettisessa kentässä ilman karttoja tai ohjeita. Muistaminen tässä maanläheisessä merkityksessä ei ole palaamista menneeseen — se on yhtenäiskentän koherenssin tunnistamista nykyhetkessä.

Yhtenäiskentän muisti – Akashic Records

Tämä hiljainen muistaminen ei ole henkilökohtaista; se on osa suurempaa kentän muistia.

Intuitiivisuus on yhtenäiskentän kollektiivinen ominaisuus — sen muisti — jossa sen koherenssi ilmenee. Koherentti toiminta on se, mitä pidämme totuutena ja oikeudenmukaisuutena. Emme voi rajoittaa oikeudenmukaisuutta henkilökohtaisiin tarinoihimme. Niin kauan kuin ihmiskunta vaalii epäkoherentteja toimintamalleja, oikeudenmukaisuus ei voi toteutua kentän tasolla.

Ihmiset, joita toisten epäjohdonmukaisuus järkyttää, eivät välttämättä ole ahdasmielisiä tai vanhanaikaisia tiukkapipoja, vaan henkilöitä, jotka intuitiivisesti tunnistavat yhtenäiskentän toimintaperiaatteet. Me liitämme vapauden ja oikeudenmukaisuuden moraaliin ja etiikkaan, vaikka yhtenäiskenttä toimii johdonmukaisesti täysin näiden konseptien ulkopuolella.

Yhtenäiskentän inklusiivisuus – I AM that I AM

Yhtenäiskenttä toimii täysin neutraalisti. Se ei tunne hyveitä tai paheita — se tuntee vain koherenssin ja epäkoherenssin. Ja se vapaus, joka meillä tämän sisällä on, on pitää pää kylmänä ja todeta selkeästi ilman draamaa: Asiat ovat kuten ovat.

Voimme edetä johdonmukaisesti kuunnellen intuitiivista sydäntämme hukkumatta tunnetason pyörteisiin, sillä yhtenäiskenttä ei toimi identiteetin kautta. Se toimii vain koherenssin kautta.

Kun sanomme ‘Asiat ovat, kuten ovat’, emme alistu olosuhteisiin. Me tunnistamme yhtenäiskentän perustavanlaatuisen luonteen — saman luonteen, joka ilmaistaan muinaisessa lauseessa I AM that I AM. Se on puhtaan olemisen tila ilman narratiivia, ilman identiteettiä, ilman tarvetta määritellä tai puolustaa mitään.

Sisäinen kompassimme

Tämä tila, jossa vanhat nimilaput ovat hävinneet, eikä uusia ole syntynyt niitä korvaamaan, saattaa tuntua tyhjältä ja hämmentävän sekavalta. Haluamme varmuutta ja mieluimmin selkeät suuntaviivat. Mutta se, että emme näitä suuntaviivoja havaitse, ei tarkoita, että ne eivät olisi olemassa.

Tässä avoimuudessa koherenssi muuttuu kompassiksemme, sillä ainoa todellinen vapautemme on linjautua yhtenäiskentän älykkyyden kanssa ja pysyä avoimena sille, mikä nousee.

Ymmärrämme, ettei todellinen vapautemme ole identiteettien valinnassa, vaan linjautumisessa kentän älylliseen koherenssiin. Tästä koherenssista käsin liike muuttuu yksinkertaiseksi:
Asiat ovat, miten ovat
I AM that I AM

Tämä on yhtenäiskentän hiljainen oikeudenmukaisuus.

Rakkaus

Kun olet riisunut nimilappusi, suuntaviivat ovat häipyneet ja seisot kuilun partaalla tuntematta mitään, mikä on kaikkein johdonmukaisin seuraava askel? Rationaalinen mielesi yrittää löytää merkityksiä ulkomaailmasta, ja kun kaikki on yhdentekevää, elämä tuntuu merkityksettömältä. Mutta rationaalinen mieli ei näe yhtenäiskentän merkityksiä.

Samalla tavalla kuin liitämme oikeudenmukaisuuden empatiaan, moraaliin ja eettisiin ohjenuoriin, liitämme rakkauden – elämän luomisvoiman – tunteisiin. Rakkaus on mielessämme pääasiassa romanttista rakkautta ja fyysistä läheisyyttä. Kuitenkin rakkaus, jolla on merkitystä luomistyön ja koherenssin kannalta, ei ole tunteellista. Rakkaus on samalla lailla yhtenäiskentän rakenteellinen ominaisuus kuin oikeudenmukaisuus, joka ilmentää kentän älyllistä koherenssia.

Me emme ansaitse rakkautta — me olemme rakastettuja, koska olemme olemassa. Riippumatta elämäntilanteestamme voimme vetäytyä syvimmälle sisimpäämme ja tuntea yhtenäiskentän kvanttihalauksen, joka näyttää rajattoman potentiaalimme.

Tämä hiljainen, rakenteellinen rakkaus on kaiken luomistyön alku. Kun etenemme johdonmukaisesti yhtenäiskentän terveen järjen mukaisesti, koherenssi kertautuu ympäristössämme ja yltäkylläinen elämä on pikemminkin johdonmukaisuutemme luonnollinen seuraus kuin tavoite, johon pyrkiä.