Ystäväni oli siis jättänyt minut, mutta olin saman tien löytänyt toisen ystävän, Andrén, jonka kanssa pystyin keskustelemaan kaikenlaisista asioista. Yht’äkkiä minulla tuntui olevan mielipide joka asiaan. En ollut vain kiinnostunut asioista, jotka liittyivät välittömästi omaan elämääni, vaan minua liikuttivat kaikki asiat. Kaivoin sydämestäni mitä ikinä mieleen juolahti ja levitin asian paperille. Andrélle ei mikään tuntunut…
Herättyäni koomasta minulla oli tunne, että minulle oli tapahtunut jonkinlainen käänteinen ihme. Ihmeet eivät sinänsä mielestäni ole ihmeitä. Ajattelin, että universumi tuskin toimii vastoin omia luonnonlakejaan. Ihme oli mielessäni yht’äkkinen tapahtuma, jossa asiat loksahtivat kohdalleen ja kun ihmeellä on yleensä positiivinen vaikutus, sairastumiseni oli ihmeen negatiivinen pooli. Mielessäni häilyivät Richard Bachin sanat jotka olin lukenut…
Äidilläni on aina ollut erityinen paikkansa sydämessäni. Kun olin lapsi yhteyteni äitiini oli käsinkosketeltava. Hän oli osa minua. Pelkkä katse välillämme rauhoitti mieleni. Hän oli ompelija ja minulle oli suuri nautinto katsella, kun hän teki työtään: hän levitti sinisen mittanauhansa ottaakseen muutaman mitan, taitteli kankaan sopivaan kuosiin, siirsi mittansa kankaalle ja piirsi liidulla vaatekappaleen, jonka…
Olin juuri ennen kohtalokasta uudenvuodenaattoa vuotta aikaisemmin saanut kouluni opinto-ohjelman päätökseen. Edessäni oli vain tutkinto, joka olisi sinetöinyt koulun päättymisen ja tehnyt minusta kypsän pyrkimään korkeampaan koulutukseen. Olin suorittanut tutkinnon ensimmäiset kokeet ollessani kuntoutuskeskuksessa. Keväällä 1980 suoritin tutkinnon toisen osan. Joidenkin mielestä minun olisi pitänyt keskittyä fyysiseen kuntoutumiseen. Kun olin fyysisesti vammainen koulutuksella ei heidän…
Tasan vuosi vammautumisestani, uudenvuodenaattona 1979 tunsin syntyneeni uudelleen. Kaikki entinen oli mennyt, eikä mitään uutta ollut vielä syntynyt tilalle. Tunsin, että minulla oli käytössäni loputtomasti puhdasta paperia, jolle saatoin luoda elämäni täysin vapaasti omista lähtökohdistani, ja aikaa minulla oli koko elämä. Ajatus synnytti minussa äärimmäisen kevyen tunteen ja tunsin nuortuvani vuosia. Minulla ei ollut enää…
Kotiuduttuani yhdeksän kuukauden sairaala- ja kuntoutuslaitoshoidon jälkeen 1979 kaikki muistoni edellisiltä kuukausilta sairaalassa ja kuntoutuskeskuksessa vaipuivat pimentoon. Tunsin olevani kertakaikkisen yksin vammani kanssa. Lääketiede oli tehnyt voitavansa hyväkseni ja nostanut minut jaloilleni. Tämän jälkeen minun tuli itse löytää keinot elämäni jatkumiseksi. Vasen puoli kehostani oli edelleen halvaantunut enkä pystynyt puhumaan. Tuntui, että minulta oli vedetty…
Puoli vuotta ennen vammautumistani olin Saksassa stipendimatkalla, jonka aikana tutustuin intensiivisesti saksalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Havaintoni synnyttivät minussa järisyttävän kulttuurishokin, jonka seurauksena konseptini menivät täysin sekaisin. Minusta tuntui, etten voinut perustaa mitään tämän maailman arvoihin. Kaikki näyttäytyi minulle suurena kulissina ja teatterina, joka kätki taakseen näkymättömän maailman, joka pystyi vastaamaan kysymyksiin, joita kulissit tapahtumineen minussa…
45 vuotta sitten olin uudenvuodenaattona sairastanut aivoinfarktin ja viikon tajuttomuuden jälkeen löysin itseni sairaalasta puhekyvyttömänä ja täysin halvaantuneena. Puolen vuoden sairaalahoidon jälkeen sain paikan kuntoutuskeskuksesta. Talvipakkaset ja sairaalan potilashuoneen ikkunalla kukkiva joulutähti olivat vaihtuneet vehreisiin puistonäkymiin. Istuin pyörätuolissa, enkä edelleenkään pystynyt puhumaan. Ajatellessani tulevaisuuttani en nähnyt mitään. Ajatellessani itseäni mieleeni nousi kysymys: ”Kuka minä olen?”…
Multilingual WordPress with WPML
